Innanen nauraa suomalaisille
Pekka Fali ”Siinä sitä suomalaisuutta harjoitetaan. Lankisen lihakaupan edustalla otetaan henkeä mies mieheltä, eikä kukaan ole moksiskaan”, Martti Innanen murisee. Kuva: Viestilehtien arkistoKUUSAMO-RUKA (MT)
Martti Innanen näkee ympärillään kummallisuuksia ja siirtää näkemänsä naivistisiin maalauksiinsa. Innasen hahmot ovat harvoin kauniita, mutta ne saavat katsojan hyvälle tuulelle.
Rukan taidetalossa Kuusamossa on kesän ajan esillä Martti Innasen ironisia kuvia suomalaisuudesta 1970-luvulta 2000-luvulle. Maalausten tyypillisin hahmo on karvalakkipäinen, nenäänsä kaivava, suomalainen mies.
Taulujen nimet ovat paljonpuhuvia: ”Turvemökin tuijottajat”, ”Kärsämäen käsillä seisoja”, ”Vanha äitee keittää Einarin raappahousuja”.
Innanen muistetaan myös musiikistaan. ”Elsa, kohtalon lapsi” oli 60-luvun parodia suomalaisesta tangosta, mutta ponkaisi tangokansan suosioon. Lavat täyttyivät Innasen kiertueella ympäri Suomen. Väki halusi nähdä laulajan, joka nauraa sille.
Taiteilija ei siitä leppynyt. Niinpä myöskään ”Tangolaulaja” ei esitä kohdettaan kovin mairittelevassa valossa.
”Silmistä näkee, että mies on nousuhumalassa. Kädessä on Kalle Anttila -sormus, 9,95”, Innanen vielä varmentaa.
”Kivettömän kello myyjä”, ”Sorja Soolo, iskelmälaulajan vaimo”, ”Porvoon svenska talande Bättre-Andersson” tai ”Saksalainen tivolinyrkkeilijä Karl-Otto Scheissensprecher Kokkolassa, v. 1897” kertovat, ettei taiteilija Innanen ole niellyt kaikkea muutakaan tarjottua sellaisenaan. ”Hyvä veli” suorastaan ennustaa tulevaa.
Lempeästi ja myötämielellä on sen sijaan kuvattu esimerkiksi ”Lärvän Ykä, rautakaupan varastoapulainen” ja ”Ykä Lankinen, Hakaniemen hallin markanpummaaja”.
Pimeintä puolta suomalaisuudessa väläyttää esimerkiksi ”Kaikkea hyvää ja onnea vaan”. Siinä veljekset yrittävät ottaa toisiaan hengiltä tuvan lattialla. Taulussa ”Suviyön taikaa” portailla istuu mies kirves jaloissaan, ja toisen miehen jalat näkyvät nurkan takaa.
”Ei se mies siellä nukkumassa ole”, Innanen selventää.
”Joka vanhoja muistaa, sitä varstalla silmään” ja ”Rehti mies hoitaa asiat parilla nyrkin iskulla”, kertovat samasta asiasta.
”Suomalainen ajattelee, että miksi keskustella kun voi heti lyödäkin”, Innanen sanoo ja on selvästi vihainen.
”Ajattelen kauhulla, että Suomi ei olisi ollut 700 vuotta osa Ruotsia ja 100 vuotta osa Venäjää. Olisimme vielä raakalaismaisempi ja sivistymättömämpi kansa kuin nyt.”
Innanen muistuttaa, miten lehdet täyttyvät juhannus juhannuksen jälkeen pienistä uutisista, joissa kerrotaan tapoista, pahoinpitelyistä ja muista järjettömyyksistä.
Nuori polvi ei saa Innaselta enempää armoa kuin vanhakaan. ”Talonvaltaajat” edustaa kaikkea, mitä taiteilija ei arvosta.
Sitä samaa on Neuvostoliiton aikaa kuvaavissa tauluissa. ”Vasili Loponen, Viipurin rautatieaseman käymälän vanhempi tarkkailija”. Siinä Vasili, totta kai, kaivaa nenäänsä.
”Viisas Lenin puhuu työläisille” on melkein kuin propagandajuliste – mutta ei ihan.
”Huomatkaa sojottava etusormi ja verestävät silmät”, Innanen tarkentaa.
Martti Innanen (s. 1931) on tunnetuimpia suomalaisia naivisteja. Hän on työskennellyt päätoimisena kuvantekijänä vuodesta 1985.
Itse oppineen Innasen innoittaja on suomalaisuus mutta ajattelun pohjana maailman kirjallisuus.
”Sain 11-vuotiaana kirjastokortin. Siitä lähtien olen ollut utelias ja intohimoinen lukija.”
Erityisesti Innanen ylistää 1800-luvun venäläisiä kertojia kuten Tshehovia ja Gogolia. Kiitoksen saa myös ranskalainen Maupassant samalta ajalta.
”Venäjä oli eri asia kuin Neuvostoliitto”, Innanen vielä muistuttaa.
Rukan kesänäyttely on koottu Suomen Gallupin säätiön naivistisen taiteen kokoelmasta. Näyttely on avoinna joka päivä kello 10–18 syyskuun 23. päivään saakka.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
