Tangokuume polttelee uusia tulkkeja
Nykytango soi klubeilla. Jani Uhleniuksen luotsaama Uusi suomalainen tango-orkesteri ja tangomanifestin julkaissut Tuomari Nurmio ovat vaikuttaneet tanssin arvostuksen nousuun rockpiireissä. Tommi Taipale Kuva: Viestilehtien arkisto”Tangoa ei jätetä”, Uuden suomalaisen tango-orkesterin kapellimestari Jani Uhlenius vakuuttaa. Orkesteri koostuu jazzin, rockin ja bluesin ammattilaisista.
”Suomalaiset ovat ainoa kansa, joka pystyy iloitsemaan mollissa.”
Jani Uhleniuksen muistelmakirjasta Säestäjä löytyy aforismi, joka tiivistää jotain olennaista suomalaisesta musiikkikulttuurista.
”On niitä kansoja maailmalla varmaan muitakin, mutta jotta asia tulisi kerralla selväksi, se pitää esittää provokatiivisesti”, musiikin monitoimimies selventää naurahtaen.
Mollisointujen ja ikävän täyttämä tango koskettaa suomalaisen sielun syvimpiä tuntoja. Ei siis ihme, että Unto Monosen Satumaa-tangoa on ehdotettu jopa virsikirjaan.
Sattumaa ei liene sekään, että tangon melankolia sytytti varsinaisen kuumeen juuri maaltapaon ja Ruotsin muuttoliikkeen aikaan.
Vielä 1960–70-luvuilla tangolla oli vahva leima maalaisten musiikkina, vaikka sitä tanssittiin paljon myös Helsingin menomestoissa.
”Pääkaupunkiseudun soittajille oli suorastaan kauhun paikka lähteä Pohjanmaalle keikalle, kun siellä oli pakko soittaa tangoa.”
Uhleniukselle tangon esittäminen ei tuottanut tuskaa nuorenakaan.
”Minulla on aina ollut lämmin suhde tangoon”, monessa mukana ollut musiikintekijä korostaa.
”Vaikka olen taustaltani jazzmuusikko, minulla ei ole ollut sellaista fiilistä, että tango olisi jotenkin kornia.”
Tuottelias Uhlenius on myös itse sovittanut ja säveltänyt tangoja sekä kehittänyt tangosta riemastuttavan uusrahvaanomaisen tyylin M.A. Nummisen kanssa.
Tanssilavoilla tango soi yhä harvemmin ja tangokuninkaalliset vaihtavat tyyliään viimeistään ensilevyn jälkeen. Kansa ihailee vanhoja klassikoita, mutta Tangomarkkinoiden modernit kappaleet saavat vuodesta toiseen kritiikkiä.
”En ole kiertänyt tanssipaikkoja, joten en osaa sanoa tarkkaan, mitä siellä soitetaan. Luulen, että perussuomi-iskelmä ja -pop ovat valtavirtaa. Perinteinen tango on jäänyt marginaaliin”, Uhlenius pohtii.
Konkarilla ei ole helppoa selitystä sille, miksi tango on syrjäytynyt. Vastuuta hän ei halua kaataa kollegoiden niskaan.
”He ovat kuitenkin ammattilaisia, jotka tekevät työnsä hyvin”, Jani Uhlenius huomauttaa.
”Mitalin toinen puoli on, miksi suomalaisen tangon pitäisi jämähtää perinteeseen. Myös uutta toimivaa kamaa voidaan luoda.”
Tango elääkin nyt nousukauttaan kaupunkien klubeilla ja rockmuusikoina tunnettujen nimien, kuten Tuomari Nurmion, rosoisemmassa käsittelyssä.
Uhleniuksen mukaan kyse on samankaltaisesta kunnianpalautuksesta, jonka aiemmin sai osakseen rillumarei-kulttuuri.
”Aito perinne siirtyy seuraavalle sukupolvelle ja fiksuna se ottaa sen vastaan.”
Samaan ilmiöön on ”syyllistynyt” myös Uhleniuksen luotsaama Uusi suomalainen tango-orkesteri, joka näki päivänvalon kaksi vuotta sitten.
Sekä vanhan että nuoren polven jazz-, rock- ja bluesmuusikoita yhdistävä yhtye on puhaltanut tangoon uutta tulta tekemällä yhteistyötä Nurmion lisäksi muun muassa M.A. Nummisen ja Pelle Miljoonan kanssa.
HENNA VAINIO
Maailmantango-festivaali
Tampereella 14.–16.9.
www.maailmantango.net
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
