Viljelijät mukana Teho-hankkeessa

Tässä mitataan, tarvitseeko vilja lisätyppeä. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

lukijalta

MT kirjoitti 13.1.2012 Maataloustieteen päivillä esitellystä tutkimuksesta, joka koski jaetun typpilannoituksen kannattavuutta.

Kyseessä olevassa tutkimuksessa oli mallinnukseen perustuen selvitetty jaetun typpilannoituksen kannattavuutta mallasohran viljelyssä. Maininta tutkimuskasvista oli jäänyt MT:n jutusta pois, samoin tutkimuksen otsikosta. Näin ollen lukija saattaa saada virheellisen käsityksen tuloksen yleistettävyydestä kaikille viljelykasveille.

Käytännössä viljelykasvien välillä on suuria eroja lannoitusintensiteetissä. Hyvällä viljelymaalla mallasohralle riittää 80 kg/ha typpilannoitus, ja tätä suurempi typpimäärä saattaa nostaa valkuaispitoisuuden liian korkeaksi. Sitä vastoin sekä kevät- että syysvehnillä korkea valkuaispitoisuus on tavoiteltava ominaisuus, kun halutaan tuottaa leipävehnäksi kelpaavaa laatua, ja tällöin kokonaistyppilannoitusmäärät voivat olla luokkaa 150–180 kg N/ha. Tällöin etenkin satoisammilla lajikkeilla typpilannoituksen jakaminen useampaan erään on lähes välttämätön toimenpide. Typpilannoituksen jakaminen onkin normaalia viljelytekniikkaa monissa muissa maissa, kun tavoitellaan satoisista lajikkeista hyvää leivontalaatua.

Teho Plus -hankkeessa on mukana useita viljelijöitä, joilla on jo vuosien käytännön kokemukset jaetusta typpilannoituksesta erityisesti syys- ja kevätvehnän viljelyssä. Lisäksi lannoituksen jakamista on hyvällä menestyksellä toteutettu öljykasvien ja ohran sekä siemenviljelmien lannoituksessa. Tämän käytännön perusteena on ollut paitsi vehnillä leivontalaadun varmistaminen, myös nimenomaan toimen taloudellinen kannattavuus viljelijälle.

Keväällä ensimmäisen lannoituskerran yhteydessä ei vielä tiedetä tulevan kasvukauden olosuhteita. Jos tällöin annetaan koko kesän lannoitusmäärä yhdellä kertaa, kasvaa viljelijän riski siitä, että osa lannoituksesta menee hukkaan, jos kasvustot eivät kehitykään parhaalla mahdollisella tavalla. Typenhävikki voi muodostua suureksi myös jos esimerkiksi rankkasade huuhtoo peltoa ennen kuin kasvit ovat ehtineet hyödyntää ravinteita kasvuunsa. Siksi typpilannoituksesta vain osa kannattaa antaa keväällä. Epäedullisissa olosuhteissa viljelijä voi pienentää seuraavia lannoituseriä tai jättää lisälannoituksen kokonaan tekemättä ja näin säästää lannoituskuluissa.

Näin jaetusta typpilannoituksesta on käytännössä saatujen kokemusten perusteella viljelijälle hyötyä sekä alentuneiden lannoituskulujen että viljan paremman laadun kautta. Lisäksi riski liikalannoituksen aiheuttamille typen valumille alenee. Siten typpilannoituksen jakaminen on myös vesistöjen kannalta eduksi, kuten MT:n kirjoituksessa ja tutkimuslyhennelmässä mainittiinkin.

Aino Launto-Tiuttu

projektipäällikkö

Kaisa Riiko

erityisasiantuntija

Timo Laaksonen

viljelijä

Lieto

Tuomas Levomäki

viljelijä

Loimaa

Avaa artikkelin PDF