Kalatalo kuuluu rannikkokaupunkiin
Hanna Lankinen osti maanantaina Bengt Granqvistiltä siikafileitä. Kotimaisten kalojen valikoimasta löytyi myös madetta, kuhaa, haukea, lahnaa ja vimpaa. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoPORVOO (MT)
Hauen mätiä, mateita ja yli nelikiloinen kuha. Kas, tuolla on mustekalan mustetta ja vieressä hapansilakkaa! Tekee mieli säntäillä ympäriinsä ja sormeilla keitettynä pakattua, kokonaista taskurapua.
Tommy Lindström seisoo vieressä valmiina kertomaan lisätietoja tuotteista. Hän avasi joulukuussa Porvooseen Kalatalon kahden liikekumppaninsa kanssa.
”Pitäähän rannikkokaupungissa olla kalakauppa”, Lindström perustelee.
Yritys haluaa erikoistua kotimaiseen kalaan ja erityisesti lähikalaan, mutta toki ohessa myydään myös ulkomailta tuotuja herkkuja. Asiakas voi tilata vaikka elävän hummerin ja hakea sen seuraavana päivänä. Tavaraa tulee useilta kotimaisilta kalatukuilta ja kalatuotteiden jalostajilta.
Lohta ja äyriäisiä on tarjolla monessa muodossa. Kahvilan puolelta saa kalaleipiä, haukipihvejä, salaattia ja herkullisia blinejä joko kotiin tai paikan päällä syötäviksi.
Tähän aikaan vuodesta tiskissä pötköttelee kuhaa, haukea, madetta, silakkaa, lahnaa ja jopa roskakalaksi leimattua vimpaa, latinankieliseltä nimeltään Vimba vimba.
”Yksi aasialainen asiakas osti sitä, mutta on vaikea sanoa, mitä hän siitä valmistaa. Särkeä on mennyt lähinnä kissojen ruuaksi. Lahna puolestaan on erinomainen, retrohenkinen uunikala”, Lindström juttelee.
Kotimaisten eväkkäiden seuraan on eksynyt kampelan sukuinen meriantura, jonka punertavat silmät napittavat lähellä toisiaan.
Kalatiskin yllä roikkuu liitutaulu, johon on kirjattu pyyntipäivät. Alkuperä selviää kysymällä.
Toisessa päässä tiskiä on vakuumiin pakattuja ankeriaita. Lisäksi pakastealtaasta löytyy tonni- ja miekkakalaa.
Lindströmin mukaan Porvoon Kalatalo ostaa niitä viljelyinä. Esimerkiksi ankerias tulee Uudesta-Seelannista. Kalatalo haluaa tarjota asiakkailleen monipuolisen valikoiman.
Vuodenaikojen vaihtelu näkyy myös kalatiskillä. Nyt saatavilla on madetta ja keväämmällä hittituotteeksi nousee silakka. Muikkua Kalatalo ottaa mielellään myyntiin, jos vain jostain saa.
”Ahventakin kysellään, mutta sitä ei tahdo talvella saada”, Lindström kertoo.
Kalatalo on levittänyt sanaa paikallisten kalastajien keskuudessa ja onnistunut siten saamaan laajan yhteistyöverkoston.
Kahvilassa istuu parhaillaankin savustettua lohta toimittanut kalastaja. Kalatalolla ei vielä ole tarvittavia lupia savustamiseen ja joidenkin ruokien valmistamiseen, mutta asiaa työstetään paikallisen terveystarkastajan kanssa.
Kenties jonakin päivänä tarjolla on myös höyryävää, sesongin mukaista kalakeittoa.
KATJA LAMMINEN
Kalatiskin yllä roikkuu liitutaulu,
johon on kirjattu pyyntipäivät.
Alkuperä selviää kysymällä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
