Voittajan kovin työ alkaa vasta vaalien jälkeen

KOLUMNI: Mikael Pentikäinen

Ihmiset

haluavat

seurata

optimisteja, koska he

luovat toivoa.

Eduskuntavaalien kirikierros on hyvässä vauhdissa. Monet tekevät vaalityötä lähes vuorokaudet ympäri.

Erityisen kovilla ovat puoluejohtajat.

Yhden valtakunnallisen vaalin ehdokaskokemuksella voin sanoa, että armoton urakka mittaa miestä ja naista. Jyvät erottuvat akanoista.

Silti ainakin vaalivoittajalla kovin työ on vasta edessä. Kun äänet on laskettu, suurimman puolueen johtajan harteille laskeutuu suuri taakka. Monet odottavat, että tämä mies nostaa Suomen.

Sitä ei tee kukaan yksin, mutta pääministerin rooli on keskeinen. Pääministeri on Suomen vaikutusvaltaisin. Jos hän ei ole hyvä johtaja, koko maa kärsii. Jos hän on hyvä, sillä on suuri vaikutus koko maalle.

Vaikka voimat on kulutettu vaalityössä, jo vaali-iltana pitää löytää uusi vaihde, ja ryhtyä kääntämään Suomen suuntaa. Siksi voittajan pitää jakaa voimansa ja ajatuksensa tämä muistaen.

Jotta uusi pääministeri onnistuisi, hänellä pitää olla kirkkaana tehtävän ydin.

Kiteyttäisin uuden pääministerin tehtävän ytimen kolmeen sanaan: työhön, turvaan ja toivoon. Kaiken pitää vahvistaa näitä.

Suomi tarvitsee lisää työpaikkoja. Niitä syntyy, jos Suomessa toimivilla yrityksillä on kilpailukykyä ja uskallusta hakea kasvua maailmalta.

Siksi uuden pääministerin ohjelman ytimessä on työ ja sen kautta syntyvä kestävä kasvu.

Kun on kasvua, on investointeja. Kun on investointeja, on työpaikkoja. Kun on työtä, on verotuloja. Kun on tuloja, on mahdollisuus rakentaa oikeudenmukaista ja kestävää Suomea.

Siksi jokaisen päätöksen äärellä on mietittävä, tuoko se työtä. Jos se ei edistä kasvua eikä tuo työtä, päätös pitää jättää tekemättä.

Turvaa on niin ulkoista kuin sisäistä.

Ulkoisen osalta Suomen tilanne on heikentynyt. Venäjästä on tullut arvaamattomampi ja aggressiivisempi. Se pakottaa Suomen pohtimaan turvallisuuspolitiikkansa perusteita.

Johtopäätöksiä on jo vedetty: puolustusrahoja aiotaan lisätä sekä Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä syventää eikä Nato-jäsenyyttä suljeta pois. Presidentin ja pääministerin tehtävä on miettiä, takaako tämä turvallisuutemme kaikissa oloissa.

Myös sisäinen turvallisuus on tärkeää, ja erityisesti luottamus siihen, että saa apua tarvittaessa. Turvallisuuden tunne on säästöissä heikentynyt.

Turvallisuuden osalta ei ole varaa opportunismiin tai vaalitaktikointiin.

Tärkeä on myös toivo. Suomessa on nyt liikaa epätoivoa toivon sijaan. Se näkyy rohkeuden puutteena, mikä nakertaa kasvua ja kurjistaa maata.

Epätoivon ja terveen kriisitietoisuuden raja on hiuksen hieno mutta tärkeä. Kriisin selättäminen vaatii toivoa, joka on optimismin sisar.

Britannian pääministeri Winston Churchill kiteytti aikanaan optimismin ja pessimismin erot: Pessimisti näkee jokaisessa mahdollisuudessa vaikeuden; optimisti näkee jokaisessa vaikeudessa mahdollisuuden.

Optimisti pystyy ratkomaan asioita, koska uskaltaa kohdata ongelmat ja tarttua niihin. Ihmiset haluavat seurata optimisteja, koska he luovat toivoa.

Tärkeää on myös miettiä, miten muutos johdetaan. Sekin vaatii muutoksia.

Hallitukseen tarvitaan vahva sisäinen luottamus – sellainen, joka ei vaadi kaiken sopimista etukäteen vaan mahdollistaa politiikan muuttuvassa ajassa.

Tarvitaan myös päteviä ministereitä ja avustajia. Ei pidä ajatella, miltä hallitus näyttää, vaan miten se pystyy hoitamaan tehtävänsä.

Hallitukseen pitää nostaa ihmisiä, jotka ymmärtävät nykymaailmaa ja pystyvät johtamaan vaikeita päätöksiä.

Erittäin tärkeä on valita suuriin eduskuntaryhmiin pätevät johtajat. He ovat vaikeissa tilanteissa paljon vartijoina.

Uuden pääministerin pitää palauttaa Suomi menestyksen tielle. Se on vaikeaa mutta mahdollista.

Se alkaa uskalluksesta tehdä päätöksiä – ehkä epäsuosittuja ja mahdottomana pidettyjä. Se vaatii taitoa luoda toivoa ja menestystä. Tämä työvaihe alkaa koko voimallaan jo vaali-iltana.

mikael.pentikainen@

mt1.fi

@jmpentikainen

Avaa artikkelin PDF