UUTISTAUSTA Kyllä kansa tietää

Nykyajan poliittisessa journalismissa on omalaatuinen piirre. Etusivu revitään auki aina, kun jonkun puolueen kannatus on kuukaudessa heilahtanut puoleen tai toiseen tavalla, jonka ainoa oikea selitys on tutkimuksen mittavirhe. Silti sitä arvioidaan loputtomiin kuvien ja käyrien kera.

Joskus muutosta jopa käytetään perustelemaan pitkälle meneviä poliittisia johtopäätöksiä. Silloin lopputulos on lähinnä aprillipilan luokkaa.

Joskus taas käy niin, että jatkuvan julkisen keskustelun kohteena olleessa, yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta tärkeässä asennekysymyksessä havaitaan yllättäen kymmenien prosenttien muutoksia. Niitä ei sitten pidetä minään. Näin kävi, kun Elinkeinoelämän valtuuskunta äskettäin julkaisi tutkimuksensa ”EU vai Ei”.

Koskaan aiemmin ei Suomessa ole mitattu niin korkeaa kannatusta Suomen EU-jäsenyydelle kuin talvella 2012 , eikä niitä, joiden mielestä Suomen tulisi erota EU:sta, ole koskaan ollut niin vähän kuin nyt.

Vuodessa jäsenyyteen myönteisesti suhtautuvien kansalaisten osuus koko väestöstä on noussut 18 prosentilla eli 37 prosentista 55 prosenttiin. Näin siitä huolimatta, että takana on EU:n historian vaikein ja vaarallisin vuosi – tai ehkäpä juuri siksi.

Puolueiden kannattajien joukossa muutos on ollut dramaattinen.

Kokoomuslaisista EU-jäsenyyteen suhtautuu myönteisesti 82 prosenttia, lisäystä vuodessa 17 prosenttia, demareista 76 prosenttia, lisäystä peräti 31 prosenttia, RKP:n kannattajista 78 prosenttia, lisäystä 30 prosenttia ja keskustalaisistakin 51 prosenttia, lisäystä 12 prosenttia.

Jäsenyyden kannatus on kasvanut kaikissa puolueissa kahta lukuun ottamatta: Perussuomalaiset ovat vuodessa taantuneet neljän ja Vihreät kahden prosentin verran.

Entä sitten euro, tuo kaiken kurjuuden äiti? Koskaan aiemmin ei Suomessa ole ollut niin paljon niitä, joiden mielestä markan vaihtaminen euroon oli oikein. Koskaan aikaisemmin ei niin moni ole ollut sitä mieltä, että eurosta on ollut hyötyä Suomelle nykyisessä taloustilanteessa – heidän osuutensa on vuodessa noussut 38 prosentista 49 prosenttiin. Kaksi kolmesta on sitä mieltä, että paluu markkaan euron kriisin tuloksena olisi tavallisen kuluttajan ja velallisen kannalta onnetonta.

Poikkeuksellisen voimakkaasta suhtautumisen muutoksesta huolimatta suomalaisten kuva EU:sta ei ole muuttunut juuri lainkaan. Se on valtaenemmistön mielestä ennen kaikkea byrokraattinen – mitä muuta se voisi olla, kun se kerran on rakenteeltaan byrokratia. EU toimii liiaksi vahvojen ehdoilla ja korostaa liikaa taloudellisia arvoja ja laiminlyö sosiaalisia. Mutta, mikä tärkeintä: Suomalaisten mielestä se myös lujittaa rauhan säilymistä Euroopassa.

Samaan aikaan Suomen harjoittama EU-politiikka ei saa kiitosta juuri keneltäkään – eikä kyse ole vain nykyisen hallituksen politiikasta.

Erityisen selvästi tämä näkyy suhteessa euroon, joka enemmistön mielestä on ollut taloudellisesti menestyksellinen hanke, mutta poliittisesti täydellinen sotku. Yli puolet on sitä mieltä, että Suomi on suhtautunut ongelmiin ajautuneiden euromaiden tukemiseen liian myönteisesti ja ettei muiden velkoja pidä mennä ottamaan yhteisesti vastattaviksi.

Maanosan poliittisten johtajien uskottavuuden menetys näkyy, kun kansalaisilta kysyttiin, tulisiko EU:n jäsenvaltioiden voida vaikuttaa Euroopan keskuspankin politiikkaan. Kun vielä vuonna 2007 viidennes vastasi kysymykseen myönteisesti, viime talvena jäljellä oli enää 12 prosenttia.

Evan mittauksen tulokset eivät ole helposti tulkittavissa. EU:ta ei rakasta kukaan eikä Suomen harjoittamalla EU-politiikalla ole kannattajia, ihailijoista puhumattakaan.

Silti jäsenyys EU:ssa ja eurossa koetaan aiempaa selvästi tärkeämmäksi. Suomalaiset eivät usko, eivätkä toivo, että Suomi eroaisi EU:sta tai luopuisi euron käytöstä. He eivät halua, eivätkä usko, että EU hajoaa, tai että eurosta luovutaan ja kansalliset valuutat otetaan takaisin, tai että vahvimmat euromaat jättävät rahaliiton, tai että EU kehittyy liittovaltioksi. Jossain määrin mahdollisena ja toivottavana he pitävät sitä, että euromaista heikoimmat jättävät rahaliiton.

Onko näille kansalaisten ristiriitaisille mielipiteille mitään selitystä? Yhden tarjosi perussuomalaisten mahtimies Matti Putkonen, joka arvioi Evan tutkimuksen tuloksia niiden julkistamistilaisuudessa: ”Hyvä hanke, mutta jätkät tämänkin saivat sössittyä”. Hän olisi omien sanojensa mukaan tässä kohdin käyttänyt asiayhteyteen paremmin sopivaa r-alkuista teonsanaa, mutta se oli häneltä kielletty.

Avaa artikkelin PDF