Vaikka kaikki mahdollinen meni Atlantilla pieleen, Jari Saario palaa soutuveneelleen kesäkuussa – edessä odottava karu valtameren ylitys voi kestää jopa neljä kuukautta

Jari Saario lähtee uudelleen matkaan kesäkuun lopulla. Kuva: Kuvakaappaus, Instagram / Juha Saario, Timo Julkunen, pixabay

Jari Saario on kahden lapsen isä, joka pelastaa työkseen ihmishenkiä. Palomies, pelastussukeltaja, venekapteeni ja sairaankuljettaja teki teon, johon moni muu ei olisi pystynyt. Hän souti Gran Canarialta Atlantin yli Antigualle Karibianmerelle. Matka alkoi 23. tammikuuta ja päättyi 28. maaliskuuta ja kilometrejä karttui noin 5350. Kesäkuussa mies on lähdössä takaisin, mutta tällä kertaa Pohjois-Atlantin yli.

Ajatus hurjaan matkaan syntyi, kun Saario oli lukenut lehdestä henkilöstä, joka oli yrittänyt soutaa Atlantin yli.

”Vaimo sanoi heti, että minusta olisi siihen. Jos miettii itsensä haastamista, tämä tuntui itseni kokoiselta”, Saario kertoo.

Matkaa varten Saario myi veneensä ja otti lainaa. Mikään vakuutusyhtiö ei ole valmis antamaan vakuutusta vaarallista merenylitystä varten.

Ongelmia ilmeni jo alussa, kun rahoituksen kanssa oli paljon haasteita. Itse matkakaan ei mennyt oikein miltään osin käsikirjoituksen mukaan. Tarkoituksena oli soutaa Miamiin, mutta veneen sähkövikojen ja väärän reitityksen takia määränpää muuttui.

”Itse soutaminen oli pienin haaste koko projektista. Viimeisten päivien aikana lopulta monien ongelmien vuoksi tuli vähän hätä, mikä veti minut hämärän rajamaille. Kun pääsin rantaan, oli minulla täysin tyhjä tunne, koska olin fyysisesti ja henkisesti niin loppu”, Saario sanoo.

Matkan aiheuttamat arvet näkyvät yhä Saariossa. Hermoston kanssa on ongelmia ja kävely on ajoittain yhä hataraa. Lisäksi merellä sattunut haaveri sai Saarion vasemman käden keskisormen jäämään koukkuun, eikä sormi suoristu tai taitu. Ortopedikin on ihmetellyt, mikä sormessa on vialla. Onneksi Saario on suuntaamassa juuri magneettikuvaukseen.

Voisi luulla, että näin suuren suorituksen jälkeen maalissa olisi tuulettava mies, mutta Saario kertoo, että hänestä ei tunnu vieläkään oikein miltään.

”Ehkä kehon palautuessa kunnolla, alkaa matkan hienous myöhemmin aukeamaan”, Saario sanoo.

Saario teki matkan hyvin pienellä soutuveneellä, josta on riisuttu kaikki ylimääräinen pois. Puhdasta vettä Saario sai juodakseen ja ruoanlaittoon merivedestä, joka puhdistui vedenpuhdistimen avulla. Kajuuttaa Saario kuvailee koirankopiksi, jossa ei pystynyt edes kunnolla kääntymään ja jatkuva kosteus homehdutti vaihtovaatteetkin.

Mitään ylös nousemista, saati sitten jaloittelua ei voinut monien metrien korkuisessa aallokossa miettiäkään. Pesulla Saario ei juuri käynyt, mutta parin viikon välein piti veneen pohjaa käydä meressä puhdistamassa.

Vaikka parin kuukauden matka oli hyvin yksinäinen, soitti Saario ajoittain puheluita kotiin ja lähetti kuva- ja videomateriaalia sometilejään varten. Saarion mukaan yksinäisyyteen tottui yllättävän nopeasti.

”Yksinäisyys on ollut minulle haaste, mitä olen halunnut lähteä kokeilemaan. Kaikesta pitää selvitä itse. Ihminen tottuu kaikkeen. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli hirveä ikävä kotijoukkoja. Sitten tuli suvantovaihe ja kahden-neljän viikon kohdalla tuntui, että tilanne oli jo normaali. Tuntui, että olisi voinut olla siellä vaikka koko loppuelämän”, Saario kuvailee tuntemuksiaan.

Maailman merien saastumisesta on puhuttu paljon sekä suurista ruoskalautoista, joihin merillä liikkujat ovat törmänneet. Saario kertoo odottaneensa, milloin suuria roskamassoja olisi tullut vastaan, mutta niitä ei koskaan tullut.

”En nähnyt kuin muutaman yksittäisen roskan ja viisi laivaa koko matkan aikana. Pinnalla näkyi pientä nukkaa matalimmissa paikoissa, mutta muuten vesi oli peilikirkasta koko matkan. Tältä osin minulla kävi varmaan vain hyvä tuuri. Voi olla, että Aasiassa roskalautat voivat olla isompi ongelma”, Saario sanoo.

”Ja mitä tulee muuten omiin roskiini, vaikka luonnollisesti ja vähän harmillisestikin ulosteet piti tyhjentää mereen, niin yhtä ainutta roskaa en heittänyt mereen. Kaiken toin rantaan Antigualla ja lopulta roskia oli melko vähänkin.”

24. kesäkuuta Saario on lähdössä uudelle soutumatkalle Kanadan Newfoundlandista Helsinkiin. Matkaa tulee noin 7000 kilometriä, johon voi kulua aikaa neljäkin kuukautta. Kyseessä on siis entistäkin haastavampi reitti entistä haastavimmissa olosuhteissa.

”Odotan entistä karumpaa menoa Pohjoisessa. Pohjanmeri tulee olemaan todella mielenkiintoinen. Synkillä hetkillä täytyy vain miettiä, miten paljon kannustusjoukkoja minulla on eli älä ala äijä ruikuttaa”, Saari naurahtaa.

Säkkipimeässä yössä Saario törmäsi pehmeästi valtavaan möhkäleeseen ja ryntäsi ulos kajuutasta. Katso Saarion haastattelu kokonaisuudessaan alla olevalta videolta.