Ministeri Vehviläinen haluaa remontin valtion alueellistamiseen ja asettaa selvityshenkilöt asialle

Anu Vehviläisen mielestä suhtautuminen alueellistamiseen on viime vuosina ollut kunnianhimotonta. Kuva: Juho Leskinen

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) haluaa uudistaa alueellistamislainsäädännön. Hän asettaa kaksi selvityshenkilöä perkaamaan nykyistä lainsäädäntöä ja sen muutostarpeita.

Tehtävään tarttuvat Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina ja kokoomuksen ministeriryhmän valtiosihteeri Anna-Kaisa Ikonen. Selvityksen tulee olla valmis tammikuun loppuun mennessä.

Alueellistamisessa on kyse siitä, missä valtionhallinnon työpaikat sijaitsevat. Vuonna 2002 voimaan tullut sääntely edellyttää, että asianomainen ministeriö selvittää toiminnan muutostilanteissa mahdollisuuden sijoittaa yksiköitä pääkaupunkiseudun sijasta maan muihin osiin.

Vehviläisen mielestä nykyinen sääntely on jäänyt jälkeen digitalisaation tarjoamista mahdollisuuksista valtion tehtävien hoitoon. Hänen mielestään lainsäädäntöä voisi päivittää esimerkiksi siten, että yksiköiden sijainnin lisäksi huomioitaisiin yksittäisten virkatehtävien alueellistaminen.

"Alueellistamista ei pitäisi ajatella pelkästään yksiköiden siirtojen kautta. Pitäisi puhua myös uuden teknologian mahdollistamasta yksittäisten työtehtävien tekemisestä muualla kuin Helsingissä", Vehviläinen sanoo.

Kuluvalla hallituskaudella muutoksia lainsäädäntöön ei ole odotettavissa. Raportti jää seuraavien hallitusneuvottelujen ja -ohjelman pohjaksi.

Vehviläisen tahto lakimuutoksiin johtuu osin siitä, ettei alueellistaminen ole 2010-luvulla juuri edennyt. Talouden vaikeat vuodet söivät alleen alueellistamistoimet.

Viimeisin iso alueellistamispäätös on Ruokaviraston päätoimipaikan sijoittaminen Seinäjoelle, muuten on ollut hiljaista. Tällä hetkellä käsittelyssä ovat esitykset Kuopiossa sijaitsevan Kriisinhallintakeskuksen siirtämiseksi Helsinkiin ja uuden tuomioistuinviraston sijoittaminen pääkaupunkiseudulle.

Vehviläisen mielestä kuluvan vuosikymmenen alueellistamisratkaisuista on puuttunut kunnianhimoa. Hän korostaa yksittäisten ministerien vastuuta alueellistamispäätöksistä. Nykyisen lainsäädännön mukaan asianomainen ministeri ratkaisee hallinnonalaansa kuuluvan viraston tai yksikön sijainnin.

"Jos ministerillä on halua ja kykyä, niin silloin voi toimia tässäkin asiassa", Vehviläinen sanoo. Hän ei pidä mahdottomana sitä, että tulevaisuudessa alueellistamisratkaisut tuotaisiin laajemmin hallituksen päätettäväksi.

"Uudistamisen yhteydessä voidaan varmasti arvioida, pitäisikö päätöksiin olla kollektiivisempi näkökulma."

Alueellistamispäätöksistä on koitunut myös huonoja kokemuksia. Lääkevirasto Fimean sijoittamisesta Kuopioon väännettiin kättä vuosia. Lopulta valtioneuvosto päätyi siihen, että virasto toimii monipaikkaisesti, vaikka päätoimipaikka säilyikin Kuopiossa.

"Fimean osalta sanon sen, että se on surullinen tarina. Olen siitä todella pettynyt, miten siinä toimittiin. Hankalinta on se, jos vatkataan edestakaisin", Vehviläinen toteaa.

Vehviläisen mielestä kaikkia toimintoja ei tietenkään ole järkeä lähteä alueellistamaan. Isossa kuvassa hän ei kuitenkaan ymmärrä alueellistamisen vastustusta. Toimintojen tehokkuus on yksi huomioon otettava näkökulma, mutta nykyaikaiset ratkaisut eivät Vehviläisen mielestä edellytä siitä tinkimistä.

"Teknologia mahdollistaa paljon, ja pitäisi uskaltaa ajatella avarammin kuin nykyisin."

Alueellistaminen on Vehviläisen mielestä kannattavaa muun muassa siksi, että valtion yksiköillä ja työpaikoilla on maakunnissa isompi merkitys kuin Helsingissä.

"Helsingin vetovoimaisuus ei perustu valtion työpaikkoihin. Niillä työpaikoilla on jossain muualla isompi merkitys alueen vetovoiman ja aluetalouden kannalta."