Hyvän vasikan kasvatus alkaa jo lehmän umpikaudella
Vasikoiden terveyttä ja käyttäytymistä seurataan Kuusistojen tilalla jatkuvasti. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoORIVESI (MT)
Vasikan kasvatus ei ala syntymästä, vaan jo ennen sitä, maidontuottaja Elena Kuusisto Orivedeltä sanoo.
Elena ja Sakari Kuusiston tilalla lehmät pannaan ajoissa umpeen, jotta niille jää riittävästi lepoaikaa.
Umpikaudella huolehditaan lehmän kuntoluokasta. Eläin ei saa olla liian laiha, mutta ei liian lihavakaan, Elena Kuusisto korostaa. Lihavuus johtaa helposti poikimavaikeuksiin ja rasittaa lisäksi jalkoja.
Riittävä ja tasapainoinen kivennäisruokinta on umpikaudella tärkeää, Kuusisto muistuttaa.
Silloin on myös hyvä hetki laittaa sorkat kuntoon, jotta niistä ei koituisi ylimääräistä rasitetta poikima-aikaan.
Kuusistojen tilalla käy sorkkahoitaja lähes joka toinen kuukausi. Tilalla on oma sorkkahoitoteline, mikä varmistaa sen, ettei herkästi tarttuva sorkan ajovälitulehdus kulkeudu karjaan muilta tiloilta.
Tiineet hiehot ja umpilehmät viettävät Kuusistojen tilalla koko kesän ulkona.
Muutkin lehmät pääsevät halutessaan ulkoilemaan pihatosta. Usein ne kuitenkin valitsevat sisälle jäämisen.
Elena Kuusisto korostaa, että poikivalla lehmällä on oltava siisti, puhdas ja runsaasti kuivitettu alusta.
Tilalla syntyy vasikka lähes joka päivä, joten poikimisia ei vahdita vieressä koko ajan.
”Jos illalla näen, että lehmä poikii kohta, vahdin sen kyllä, mutta muuten en käy navetassa yöllä. Teen 12-tuntista päivää, joten yö on varattu nukkumiselle.”
Vahtimatonta aikaa navetassa on melko vähän, sillä illan viimeinen tarkastuskierros tehdään kello 22–23 ja aamun ensimmäinen kuudelta.
Ensimmäiset tunnit ja päivät ovat vasikalle tärkeimpiä. ”Silloin luodaan se pohja, jonka ansiosta vasikka kestää tulevat rasitukset”, Elena Kuusisto korostaa.
Vasikka viedään aina emän eteen nuoltavaksi. ”Tästä ei tingitä, siitä Elena pitää huolen”, Sakari Kuusisto sanoo.
Uusi tulokas saa mahdollisimman pian ternimaitoa, ja nimenomaan oman emän maitoa. Sitä annetaan niin pitkään kuin sitä riittää. Sen jälkeen vasikka saa vielä mahdollisuuksien mukaan toisten lehmien ternimaitoa.
Ensimmäisen juoton sopivasta määrästä on monta mielipidettä. ”Koulussa opetettiin, että kaksi litraa, joku taas antaa kuusi litraa vaikka väkisin”, Elena Kuusisto toteaa.
Kuusistoilla määrä on 2,5 litraa juottokertaa kohti.
Väkisin vasikkaa ei juoteta. ”Ainoastaan ripuloivia vasikoita on joskus letkutettava, vastasyntyneille sitä ei meillä tehdä.”
Vasikan opettaminen voi joskus viedä aikaa. ”Palkattu työntekijä malttaa keskittyä jokaiseen vasikkaan. Etenkin Kerli Tammilla on valtava rakkaus pikkuvasikoita kohtaan ja se näkyy kärsivällisyytenä juottaa ja hoitaa niitä”, Elena Kuusisto sanoo.
Maitoa annetaan tuttiämpäristä kolme kertaa päivässä.
Kolmiviikkoisina vasikat siirtyvät yksilökarsinoista ryhmään ja juottoautomaatille.
”Siirron voisi tehdä aiemminkin, mutta kasvu on ternimaidolla parempi.”
Ryhmäkarsinassa vasikoille on vapaasti tarjolla nappuloita ja kuivaa heinää.
Iglukasvatusta Kuusistot eivät ole harkinneet. ”Koen, ettei se ole suomalainen juttu. Meillä on liian kylmä”, Elena sanoo.
Vasikoiden terveydentilaa seurataan jatkuvasti. ”Tarkkaillaan, ovatko ne juoneet tutilla, onko ripulia, millainen karva eläimellä on, vaikuttaako se iloiselta ja terveeltä vai kenties apaattiselta. Jos ongelmia havaitaan, niihin pyritään tarttumaan nopeasti.”
Elena Kuusisto tietää, etteivät ternimaidon väri ja paksuus välttämättä kerro sen laadusta eli vasikalle tärkeistä suoja-aineista.
”Joillakin lehmillä on maidossa hyvin vähän vasta-aineita, ja se voi olla syy joidenkin vasikoiden heikkenemiseen.”
Hän aikookin hankkia mittarin, jolla ternimaidon laatu selvitetään.
Kun vasikkamäärä tilakoon kasvaessa lisääntyy, myös yskä- ja ripuliongelmat yleistyvät, Elena Kuusisto toteaa.
Ennen poikimista annettava Lactovac-rokote on hänen mukaansa vähentänyt vasikoiden ripulia selvästi. ”Kallistahan se on, mutta toimii.”
Nyt, kun tilalla ei enää tarvita kaikkia hiehoja uudistukseen, heikompia lehmiä siemennetään paljon liharodulla.
Välitykseen menevät vasikat ilmoitetaan Atrialle heti syntymän jälkeen. Eläinten noudoissa ei ole ollut viiveitä.
Kuusistoille on kunnia-asia, että tilalta lähtee vain hyväkuntoisia vasikoita. ”Jos napa on tulehtunut tai eläimellä on ripuli, se jää odottamaan tervehtymistä ja seuraavaa kuormaa.”
Tilalle jäävät lehmävasikat nupoutetaan aina nukutuksessa. Lisäksi eläinlääkäri antaa niille kipulääkkeen, joka helpottaa toipumista.
”Tästä käytännöstä meillä ei luovuta. Nupoutus oli ennen todella raskasta ja vastenmielistä. Tämä on vaivatonta ja kaikkien kannalta miellyttävää.”
Elena Kuusisto kertoo koulutuksissa kuulleensa kommentin, jonka mukaan vasikkaa kohti saisi tilalla kulua vain 15 sekuntia päivässä.
”En ymmärrä tuollaista asennetta. Vaikka vasikka ei ole rahallisesti arvokas, haluan hoitaa sen hyvin. Se on arvostusasia. Ei raha kaikkea sanele.”
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
