huidunperä Pitkä ja värikäs on ulkoministereittemme sarja
Huidunperällä tuli yllättävästi ulkoministerimme ja ministeriönsä puheeksi, kun oli juuri seurattu televisiosta, miten ulkoministeri Tuomiojaa nyt haluttiin haastatella ajankohtaisohjelmassa Venäjällä suurta kohua aikaan saaneiden lapsiuutisten vuoksi.
Siinä samalla sitten totesimme, että ulkoministereittemme sarja on pitkä ja toimensa ja historiansa sitä paitsi erityisen kiinnostavat.
Nykyinen ulkoministerimme Erkki Tuomioja on ekonomi ja valtiotieteiden tohtori sekä SDP:n kansanedustajana kolme vuosikymmentä toiminut. Ulkoministerinä hän oli ensi kerran vuosina 2000–2007. Siten hän kuuluu meillä kokeneiden kansanedustaja-ministereittemme sarjaan.
Nykyhallituksemme on järjestyksessä maamme 72. hallitus. Kiinnostavaa on seurata, miten ensimmäiset niistä muodostettiin.
Oli juuri käyty valtiomuototaistelu. Oikeistopiirit olivat halunneet maahamme kuninkaan, kun taas keskiryhmät halusivat maastamme tasavallan.
Kuningasmieliset olivat voittaneet valtiomuototaistelun, ja Saksasta oli tulossa meille kuningas. Saksa sitten hävisi maailmansodan. Kuningas päätti olla tulematta. Suomesta tuli tasavalta.
Ensimmäiseksi presidentiksemme tuli edistyspuolueen K.J. Ståhlberg, ja ensimmäisiä hallituksia muodostettaessa nuori tasavalta sai ulkoministerit poliittisista keskiryhmistä.
Harvinaisen kiintoisiin ensimmäisiin ulkoministereihin kuului fil.tri, senaattori ja ministeri Rudolf Holsti. Hän oli tiedemies, lehtimies ja poliitikko, edistyspuolueen kansanedustaja 1900-luvun alkupuolella, ja sittemmin diplomaattiedustajamme Lontoossa, Riiassa ja Bernissä.
Hän oli Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Pariisin rauhankongressissa 1919 ja virallinen edustajamme Kansainliitossa 1927–1940.Ulkoasiainministerinä hän oli kahdesti 1920- ja 1930-luvuilla, pääministerinä 1937.
Toinen oli ruotsalaistemme kansanedustaja Hjalmar Procopé. Hän toimi 20-luvulla neljästi ministerinä, joista kahdesti ulkoministerinä ennen siirtymistään suurlähettilääksi Washingtoniin. Siellä miehemme toimi merkittävästi vielä viime sotiemme aikana maamme hyväksi. Historiaan hän jäi myös presidentti Risto Rytin puolustusasianajajana, kun käytiin sotasyyllisyysoikeudenkäynti 1945–46.
Tasavallan ensi aikoina meillä toimi lukuisia ammattiministereitä ulkoasiainhallintomme piiristä. Alan ensimmäisiä oli Carl Enckell, joka oli ensimmäinen diplomaattinen edustajamme Venäjällä, neljästi ulkoministerimme 1918–24 ja jopa 70-vuotiaana rauhanneuvottelijamme Moskovassa 1940-luvulla. Hän oli myös Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittaja 1947.
Silloisia ammattiministereitä olivat myös Åke Gartz, A. Yrjö-Koskinen ja Paavo Hynninen.
Kun 30-luvun alussa presidentiksi valittiin P.E. Svinhufvud, kokoomuspuolue sai ensimmäisen miehensä hallituksen ulkoministeriksi. Hän oli Antti Hackzell, Tarton rauhan tekijöitä ja erikoislähettiläs Moskovassa 1922–27. Kansanedustajakin hän oli 1939–44.
Hänestä tuli pääministeri ja rauhanvaltuuskuntamme puheenjohtaja Moskovan neuvotteluihin.
Oman, 25-vuotisen aikakauden presidenttinä loi Urho Kekkonen oltuaan kaksi vuosikymmentä kansanedustajana, yhdeksästi hallituksen jäsenenä pääministeriyttä myöten, ulkoministerinäkin kahdesti. Presidenttikaudellaan ulkoministerit tulivat poliittisista keskiryhmistä. RKP:sta nimitettiin Ralf Törngren yksitoista kertaa ministeriksi, niistä kolmasti ulkoministeriksi ja kahdesti pääministeriksi.
Johannes Virolaisen Kekkonen nimitti viisitoista kertaa ministeriksi. Skaala oli laaja ja käsitti pääministeriyden ohessa muun muassa kolmasti ulkoasiainministeriön päällikkyyden. Ahti Karjalainen toimi ministerinä 13 kertaa, ulkoministerinä niistä viidesti. Paavo Väyrynen oli ulkoministerinä kolmasti vuosina 1977–1993.
Aikaisemmin elettiin vielä lyhytkestoisten hallitusten aikaa. Nykyisin hallitukset ”istuvat” vaalikauden kerrallaan.
Sosialidemokraatit olivat saaneet ensimmäisen ulkoministerin Väinö Tannerista 1939–40. Kekkosen presidenttikauden jälkeen alkoi SDP-lähtöisten presidenttien, pääministerien ja ulkoministerien kausi. Ulkoministerin salkku siirtyi Kalevi Sorsalle 1972–1989 kolmasti, Pertti Paasiolle kerran, Tarja Haloselle jo 1995–2000 ja Erkki Tuomiojalle 2000–2007.
Vuonna 2007 ulkoministerin salkku siirtyi kokoomuksen Ilkka Kanervalle hänen oltuaan siihen mennessä viidesti muiden ministeriöiden johdossa. Erottuaan jo 2008 tilalle tuli kokoomuksen Alexander Stubb.
Ruotsissa ilmestyi itsenäisyytemme 50-vuotisjuhlallisuuksiksi Suomea käsittelevä teos. Se tuli muun muassa kertoneeksi, miten suomalaiset riitelivät ulkopolitiikastaan.
Kesken tämän riidan oli Johannes Virolaiseksi julistanut: Meillä ei ulkoasioita pidä hoitaa oikeistolaisesti, ei vasemmistolaisesti, ei edes keskustalaisesti. Ulkopolitiikkaamme pitää hoitaa suomalaisesti!
Edelleen se on varteenotettava neuvo ulkopolitiikkaan suhtautumisellemme, Huidunperällä keskustelun päätteeksi todettiin.
HEIKINTYTÄR
Ulkopoli-
tiikkaamme
pitää hoitaa
suomalaisesti!«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
