Toimittajalta Kotona mies on kakkonen
Tänään alkoi Miesten viikko. Se huipentuu isänpäivään, jonka kunniaksi Suomessa on liputettu vuodesta 1987. Äitejä alettiin liputtaa 40 vuotta aiemmin.
Tämä kertoo jotain miesten asemasta. Työelämässä nainen jää yhä usein jalkoihin, mutta kotona asetelma on päinvastainen. Siellä mies on kakkonen.
Jos pikkuvauvan äiti käy yksin
kaupassa, kysytään, mihin hän on lapsensa jättänyt. Tuore isä voi kulkea ilman ihmettelyä.
Yksivuotiaan äiti herättää töihin palatessaan kauhistusta, mutta vastasyntyneen isältä kysytään puolihuolimattomasti isyysloman pitämisestä.
Televisiossa näkyi vasta mainos, jonka avausrepliikki kuului: ”Miehelle arki yhdenkin lapsen kanssa voi olla päätä särkevää, mutta entäs, kun lapsia on viisi?” Ongelma ratkesi, kun mies
turrutettiin lääkkeellä.
Yleisön reaktio voisi olla mielenkiintoinen, jos lääkettä
kaipaisi äiti. Naiset saavat pääroolit kuitenkin toisenlaisista kemikaalimainoksista.
Koko ikäni televisiossa on näytetty, kuinka onnellinen äiti ihastelee puhdasta pyykkiä
kuraisten lasten kirmatessa
ympärillä. Kyllä elämä on ihanaa, kun pesuaine tekee valkoisesta valkoisen!
Onnellisuuteen vaaditaan aika paljon muutakin, enkä tiedä yhtään miestä, joka pärjäisi lasten kanssa naisia huonommin. Heille pitää vain antaa mahdollisuus.
Miespuolisia huippukokkeja
on maailma pullollaan, mutta silti kotona kokkaavaa miestä
pidetään harvinaisuutena.
”Isä kokkaa”, julisti naistenlehti otsikossaan. Miltä kuulostaisi, jos isän paikalla olisi äiti? Ei miltään. Sellaista juttua ei olisi tehty, koska aihetta ei pidetä normaalista poikkeava ilmiönä.
Media pyrkii pehmentämään mieskuvaa mainitsemalla haastatteluissa, jos mies siivoaa, ruokkii lastaan tai itkee. Tulos voi kuitenkin olla päinvastainen kuin on tavoiteltu: Perinteisesti naisiin liitettyjä ominaisuuksia korostamalla miehestä tehdään normista poikkeava kummajainen. Samalla vahvistetaan perinteistä mielikuvaa, jonka mukaan normaali mies on edelleen karski
äijä, jolle herkistyminen ja kodinhoitoon osallistuminen ovat yhtä kuin kuohinta.
Ei naisten ruuanlaitosta tai lastenhoidosta erikseen mainita – tai mainitaanpas: silloin, kun nainen ei niitä tee.
Esimerkit vahvistavat naisen roolia ykkösvanhempana, arjen pyörittäjänä, jolla on valta arvostella toista sukupuolta. Matti on kyllä hyvä isä ja auttaa kotitöissä, Maija kehuu. Auttaa?!
Naiset puhuvat miehistä usein kuin lapsista tai koirista, hieman höppänistä naisen pikkuapureista, jotka tekevät asiat hassusti (lue: väärin). Naisporukassa asialle naureskellaan ja äänensävyssä on pehmeää sarkasmia, ehkä sääliäkin, mutta kun tilanne kotona on päällä, sävy on säälimätön.
Ei mieheltä kysytä, miten
hänen puolisonsa pärjää äitinä.
Jos mies erehtyisi arvostelemaan vastakkaisen sukupuolen vanhemmuutta, olisi julistettava maanlaajuinen hälytystila.
Kyse on pienistä asioista, joilla on valtavan iso merkitys.
Se, kuinka sukupuolet esitetään mediassa, vaikuttaa siihen, mitä pidämme normaalina.
Ilmiö ei rajaudu vain vanhemmuuteen, vaan se sävyttää myös työelämää ja koko yhteiskuntaa.
Vaikka kuvittelemme
Suomen olevan suhteellisen
tasa-arvoinen maa, sukupuoli määrittää pitkälti kaikkea.
Mielikuvat muotoutuvat sitä
mukaa, keitä me toimittajat haastattelemme, mitä kysymme ja mitä sitaatteja valitsemme.
Jos miesvaltaiseen alaan liittyvässä jutussa haastatellaan naista, aiheena on liian usein sukupuoli, ei hänen edustamansa ala.
Lopuksi annan tehtävän: piirrä tai pyydä lastasi piirtämään maanviljelijä.
Kuinka monen paperiin
ilmestyi nainen?
- Osaston luetuimmat