Parikymmentä vuotta sitten virolaisesta ruokakaupasta löytyi yhtä lajia voita. Nyt voimerkkejä on tusina, joista yksi on suomalainen Valio. Kuva: Riitta Mustonen
Lähiruokaa Virosta? – Etelänaapurimme mielii entisestään kasvattaa ruokavientiään Suomeen
Viro on kymmenessä vuodessa yli kolminkertaistanut ruokavientinsä ja Suomi on sen viennin ykkösmaa.
Elintarvikkeiden tuonti Virosta Suomeen on kasvussa, mutta Suomesta Viroon melko tasaista.
Viro tuottaa yli oman tarpeen maitoa, viljaa ja naudanlihaa.
Myös Virossa markkinoidaan omassa maassa tuotettuja kananmunia. Tarjolla on muun muassa omega 3 -rasvahappoja sisältäviä terveysmunia. Kuva: Riitta Mustonen
Sianlihan kyljestä löytyy Virossa puhtaan tuotteen merkki. Kuva: Riitta MustonenRahkapatukat suomalaisessa ruokakaupassa ovat yksi osoitus Viron-viennin terhentymisestä Suomeen. Maito- ja lihatuotteet tulevat Viron Suomi-viennissä heti alkoholijuomien jälkeen.
Viro on pieni maa ja sen maatalouskin on pientä verrattuna Suomeen, saati sitten eteläisempiin Euroopan maihin. Silti se mielisi saada tuotteitaan myös muiden maiden markkinoille, etenkin, kun sekin on osa vapaan kaupan EU:ta.
Suomi on Virolle luonteva kumppani ja elintarvikeviennin arvolla mitattuna tärkein maa. Viidennes sen viennistä menee Suomeen. Perässä tulevat Latvia ja Liettua.
Suomen-viennissä on kuitenkin suuria haasteita, sanoo Viron elintarviketeollisuusliiton johtaja Sirje Potisepp.
Ensinnäkin Suomen vähittäiskauppaan on vaikea päästä, koska sitä hallitsee kaksi isoa ketjua.
”Tietysti voi aloittaa pienemmistä ketjuista, mutta silloin ei saa todellista kuvaa markkinoista”, Potisepp pohtii.
Toiseksi suomalaiset suosivat paikallisia tuotteita.
”Suomi on tehnyt hyvää työtä sen eteen, että suomalaiset suosivat kotimaista ruokaa. Samaa me yritämme Virossa.”
Esteenä virolaisten tuotteiden pääsylle Suomen markkinoille Potisepp pitää myös Suomen kansallisia alkuperämerkintäsäädöksiä. Eviran säädösten mukaan esimerkiksi Suomessa pakatun ulkomaisen maidon alkuperämaa on aina ilmoitettava.
”Vaikka nämä ovat kansallisia säädöksiä, jälleenmyyjät ovat alkaneet vaatia alkuperämerkintöjä myös tuontituotteilta, mikä on pudottanut virolaiset tuotteet valikoimista.”
Potisepp toivoo, että pakkausmerkintävaatimukset olisivat kaikille EU-säädösten mukaiset, eivät niitä tiukemmat. Hän luettelee heti kymmenen syytä, miksi kansalliset vaatimukset ovat huono idea. Ne muun muassa rajoittavat rajakauppaa ja sitä kautta rajakaupasta riippuvaisia tuottajia, aiheuttavat tehottomuutta, ruokahävikkiä ja kuluttajahintojen nousua eivätkä estä vilppiä.
”Moni yritys merkitsee alkuperän vapaaehtoisesti kuluttajien vaatimuksesta, jolloin kuluttajat ovat valmiita myös maksamaan siitä. Lisäksi EU vaatii merkitsemään alkuperän tuotteisiin, joissa merkinnän puuttuminen johtaisi harhaan”, Potisepp huomauttaa.
Viron maatalouskauppakamarin puheenjohtajan Roomet Sõrmusin mukaan maataloustuottajat ovat varovasti alkuperämerkintöjen puolella, mutta näkevät niissä myös ongelmia.
”Emme ole omavaraisia sian- ja siipikarjanlihassa, joten joudumme tuomaan niitä joka tapauksessa. Toisaalta kotimaiset tuotteet hallitsevat maitotuotteissa eli niissä ei alkuperämerkintää tarvita. Pyrimme myös viemään maitotuotteitamme”, Sõrmus selittää.
Viron maataloustuottajatkin kannattavat elintarviketeollisuusliiton tapaan EU-komission linjaa vapaaehtoisesta merkitsemisestä erityisesti silloin, jos merkinnän puute johtaa harhaan.
Alkuperämerkinnät eivät ole pakollisia Virossa, mutta vapaaehtoisia merkkejä on käytössä.
Viron maatalouskauppakamari lanseerasi vuonna 1998 merkin ”Tunnustatud Eesti Maitse (TEM) / Approved Estonian Taste”, jota sekä ruuan tuottajat että jalostajat voivat anoa, jos pääosa raaka-aineista on virolaista alkuperää. Merkin saaneiden tulee läpäistä kauppakamarin asiantuntija-arviointi ja täyttää tietyt kriteerit.
Virolaiset puutarhatuotteet voivat saada merkin ”Kasvatatud Eestis / Grown in Estonia”, joka vastaa suomalaista ”Kotimaiset Kasvikset” -merkkiä.
Roomet Sõrmusin mukaan maatalousministeriössä keskustellaan, pitäisikö merkkejä olla vielä enemmän.
”Tuottajat näyttäisivät haluavan lisää merkintöjä.”
Ruokakaupassa kierrellessä voi lihapakkauksissa nähdä Viron lipun kuvan ja merkin ”Puhdas tuote – Ei sisällä keinotekoisia lisäaineita” tai sianlihapakkauksessa merkin ”Eesti siga”.
Kananmunakennoissa vilisee Viron lippuja ja monissa paikallisissa tuotteissa on alueiden omia merkkejä, kuten vaikka Saarenmaan hilloissa ja hunajissa.
Kolme neljäsosaa virolaisista suosii kotimaista tuotantoa. ”Se haastaa meidän oman elintarviketeollisuutemme. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että virolaiset arvostavat pohjoismaisia elintarvikkeita enemmän kuin esimerkiksi latvialaisia tai liettualaisia”, Potisepp toteaa.
”Jos rinnakkain on samanhintainen ja -makuinen tuote, virolainen valitsee paikallisen. Me kampanjoimme kotimaisten tuotteiden puolesta, mutta koska makumme ja ruokailutottumuksemme ovat aika samanlaiset kuin suomalaisilla, suomalaiset tuotteet houkuttelevat monia.”
Potiseppin mukaan hinta kuitenkin ratkaisee valinnan.
Viron oma elintarviketuotanto on kasvanut itsenäisyyden aikana, ja maa on tätä nykyä omavarainen useissa tuotteissa. Viljaa ja maitoa se tuottaa reilusti yli oman tarpeen, samoin naudanlihaa.
Sianlihaa Virossa syödään paljon. Siinä omavaraisuus on 73 prosenttia. Lammasta ja vuohta tuotetaan omiksi tarpeiksi, mutta niitä käytetään vähän.
Perunoita, kasviksia, kanaa ja munia virolaiset joutuvat tuomaan, sillä esimerkiksi munia ja broileria tuotetaan vain vähän yli puolet siitä, mitä kulutetaan.
Roomet Sõrmusin mukaan suurimmat tuontipaineet ovat lihasektorilla, jossa lihaa käytetään jalosteissa. Myös Viron oma hedelmä- ja vihannestuotanto on kovissa paineissa esimerkiksi Puolan-tuonnin takia, sillä tuotanto Virossa on kalliimpaa kuin eteläisemmässä Puolassa, mutta tuet ovat matalammat.
Grafiikka: Stiina Hovi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
