Sipilän kakkarahaastaa puolueet
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on poikkeuksellinen puoluejohtaja. Hän on ehtinyt ennen poliitikoksi ryhtymistä tehdä pitkän ja menestyksellisen uran yrittäjänä.
Sipilän valinta keskustan puheenjohtajaksi oli jonkinasteinen riski sekä hänelle itselleen että puolueelle. Kuinka politiikassa kokematon yrittäjä pärjää politiikan konkareiden seurassa?
Riskinotto näyttää onnistuneen. Poliittinen kokemattomuus korjaantuu ajan kanssa, mutta yrityselämän tuntemus ja yrittäjyyden tuoma kokemus on ammattipoliitikkojen piirissä
todella harvinaista. Insinööri osaa rakentaa
vaikeista talousasioistakin pelkistetyn mallin
ilman talouspolitiikalle tyypillistä munkkilatinaa.
Viime viikonloppuna Sipilä esitteli niin sanotun kakkaramallinsa. Siinä on poikkeuksellista ainakin se, että tyypilliseen oppositiopuolueen tavoin Sipilä ei esitetä menolisäyksiä vaan tiukkaa menokuria tuleville vuosille.
Sipilän kakkara on jaettu neljään osaan: huolenpitoon, julkiseen talouteen, vastuunottoon sekä talouskasvuun. Jos jotakin osaa kasvatetaan, jokin muu osa pienenee. Mallin ydin on siinä, että menoja ei voi kasvattaa enempää kuin tulot kasvavat.
Malli muistuttaa jo pitkään maan hallituksissa käytössä ollutta kehysbudjetointia mutta menee pidemmälle. Budjettikehysten ongelmana on ollut, että menopuoli kyllä pystytään määrittelemään mutta tulojen suhteen on onnistuttu huonommin. Erotus on paikattu ottamalla lisää velkaa.
Sipilän mielestä valtion menojen kasvun pitää olla talouskasvua hillitympää. Talouskasvun tuomista tuloista saisi käyttää menojen kasvattamisen 60 prosenttia. Loput pitäisi laittaa olemassa olevan alijäämän kattamiseen. Menosäästön saavuttaminen edellyttää talouskasvun lisäksi myös julkisen talouden tuottavuuden parantamista prosentilla vuosittain.
Julkisen talouden tehokkuuden lisäämiseksi Sipilä esittää muun muassa hallituksen kunta- ja soteuudistusten sijaan keskustan ajamaa kotikunta–maakuntamallia sekä normien
purkutalkoita. Hallinnon pitäisi muuttua
jarrusta mahdollistajaksi.
Sipilän malli vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta se ei ole sitä. Talouskasvun aikaansaamiseksi tarvitaan asennemuutosta läpi koko yhteiskunnan. Mitään äkkinäistä muutosta ei myöskään ole luvassa, vaan kysymys on pitkän tähtäimen suunnitelmasta.
On hyvä, että puolueissa tehdään ajatustyötä ja laaditaan omia ohjelmia. Myös perussuomalaiset esittelivät hiljattain oman talousohjelmansa. Europarlamentaarikko Sampo Terhon
johdolla laadittu ohjelma ei kuitenkaan
kelvannut edes omalle puolueelle.
Sipilän esittelemästä mallista ei ole paljon
apua pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtamalle hallitukselle, vaikka hyvät neuvot olisivat nyt enemmän kuin tarpeen päätösten aikaansaamiseksi.
Hallitus kokoontuu kuun lopulla puoliväliriiheen tarkastelemaan mennyttä vaalikautta ja tekemään päätöksiä loppukaudeksi. Vaikka julkisuudessa ovat olleet esillä hallituksen erilaiset rakennepoliittiset ja hallinnolliset hankkeet, on valtiontalouden akuutti tilanne pääasia puoliväliriihessä.
Vaikka hallituksen päätökset ovatkin aina kompromisseja, olisi hyvä, että hallituspuolueetkin esittelisivät omat talouspoliittiset tavoitteensa.
Hallitus joutuu tekemään kovia talouspäätöksiä. Murentuneesta hallitusohjelmasta
ei löydy vastauksia, vaan tarvitaan uusia ennakkoluulottomia avauksia. Sen sijaan, että etsitään vikoja muiden esityksiä, pitää tarjota oma vaihtoehto.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
