Lypsykarjatilalliset perustivat modernin tallin
”Solarium lämmittää hevosen lihakset ennen harjoitusta ja kuivattaa hikisen hevosenratsastuksen jälkeen”, Marjo Konttinen kertoo. Janne Nousiainen Kuva: Viestilehtien arkistoHevosihmisten kansoittamalla Korpilahdella lypsykarjatilallisten rakentama aktiivipihatto on outo ilmiö. 15 kilometrin säteellä on kolme maneesitallia, pikkutalleja ja ravitalleja – muttei toista aktiivitallia.
Ilomaan tallissa on tällä hetkellä viisi hevosta. Tilaa olisi 18 hevoselle.
”Tulimme tähän touhuun hevospiirien ulkopuolelta. Sekin on hidastanut alkua”, kertoo Ilomaa-aktiivipihaton omistaja Marjo Konttinen.
”Monet vierastavat vielä ajatusta aktiivipihatosta. Kuvitellaan, että pihatossa oleva hevonen riutuu savivellin keskellä. Tuntuu, että se on ihmisten mielissä vaivaisten hevosten viimeinen vaihtoehto”,
Konttinen ja Ilkka Vesteri ovat pyörittäneet talliaan vuoden päivät.
Korpilahdella seisoi vielä muutama vuosi sitten sitten Ilomaan parsinavetta. Se tuotti Valiolle maitoa Vesterin suvussa kahdessa polvessa, yhteensä 33 vuoden ajan.
Sitten tienhaara tuli vastaan.
Oli laajennettava tai vaihdettava tuotantosuuntaa. Samoihin aikoihin Korpilahti liittyi Jyväskylään ja alueelle tehtiin osayleiskaavamuutos.
”Kävimme juttelemassa, josko olisimme voineet laajentaa navettaa, mutta muutosajatuksiin ei suhtauduttu lämpimästi. Uusi navetta sijaitsisi lähellä Korpilahden keskustaa ja kaupunki oli kaavoittanut alueelle lisää omakotitaloja”, Konttinen kertoo.
Sitten Vesteri kysyi paikan päällä, mitä jos otetaankin hevosia.
Ilomaassa oli ennestään yksi hevonen, Konttisen ratsu. Sillä oli jalkavamma, jota karsinassa seisottaminen vain pahensi.
”Alkuun mietimme, että teemme tilat vain sille. Mutta joku aina välillä kyseli paikkaa ja idea omasta tallista jäi hautumaan.”
Jo työmäärän puolesta tavallisen karsinatallin rakentaminen oli pariskunnalle poissuljettu vaihtoehto.
”Vanhanaikaiseen, paljon työtä vaativaan karsinatalliin mies ei olisi suostunut ollenkaan. Se olisi sama kuin lähtisi tänä päivänä rakentamaan uutta parsinavettaa”, Konttinen vertaa.
Katseet käännettiin modernien automaattipihattojen suuntaan.
Kaksi vuotta pariskunta etsi tietoa aiheesta.
He kiersivät katsomassa olemassa olevia aktiivipihattoja Inkoossa Fredrika Nybergin luona, Punkin tilalla, Ypäjän hevosopistolla ja Lahden Iso-Pietilän pihatossa.
Nähdyistä ratkaisuista muotoutui hiljalleen idea heille sopivasta tallista.
Ulkoapäin Ilomaa muistuttaa edelleen vanhaa parsinavettaa.
Sisällä kaikki on kuitenkin muuttunut. Heinätallin tilalla on kumirouhematolla ja oljella päällystetty makuuhalli, jonne hevoset voivat tulla milloin vain.
Huoltotiloissa on sairaskarsinat, pesukarsina, solarium ja pakkopilttuu.
Vaikka tiloissa on tarvittaessa lämmitys, hevoset eivät juuri pakene pakkasta sisätiloihin.
”Ennemmin ne karttavat kuumaa ja tulevat helteillä sisään viilentämään oloaan”, Konttinen toteaa.
Laitumet ovat käytössä kesällä ja talvipakkasilla.
Hiekkapohjaiset tarha-alueet on salaojitettu, jotta ne pysyisivät kuivana myös Suomen talvessa.
Hevoset saavat itse viljeltyä heinää ja esikuivattua säilörehua. Karkearehun syöntiä säädellään niin sanotulla slowfeed -verkolla: jos määrää tarvitsee pienentää, verkkoja laitetaan päällekkäin kaksi.
Automaattiruokkijalla hevonen voi käydä hakemassa pienen määrän väkirehua jopa 20 kertaa päivässä.
Hevosia voi myös seurata verkossa nettikameran välityksellä. Tämä on miellyttänyt Ilomaan hevosenomistajia.
”Eräs hevosenomistaja naureskeli, että kamera on hänen työyhteisönsä seuraama oma karvainen BB-talo, jonka jäsenet kaikki tuntevat. Kotona voi vielä illalla ottaa lasin viiniä ja laittaa kameran pyörimään.”
Konttinen pitää webbikameraa hyödyllisenä lisänä myös siksi, että tarkkailemalla hevosia voi oppia enemmän niiden luonteesta. ”Oman hevosen käytös voi yllättää, kun ihminen ei ole paikalla.”
Kun Ilomaan aktiivipihattoon tulee uusi hevonen, se on yleensä ensimmäisen kuukauden muutoksesta väsynyt. Mutta hevonen pääsee vihdoin tekemään sitä, mihin se on vuosituhansien aikana kehittynyt - liikkumaan ja elämään hevoslaumassa.
”Omistajilta on tullut kiitosta, että hevonen on käyttäytynyt paremmin aktiivitalliin muuton jälkeen. Hengitystievaikeuksia pihattoelämä vähentää merkittävästi. Yksi hevonen puri jatkuvasti seiniä, mutta täällä se loppui”, Konttinen kertoo.
”Kun tuli muuta tekemistä”, Vesteri täydentää.
Yleensä seurauksena on myös sosiaalisempi ja uteliaampi eläin.
”Yksi passiivinen hevonen on ensimmäisenä katsomassa, että kuka sä olet. Kun viimeksi siivosin pihattoa, kaikki tulivat rentoa ravia paikalle ja pistivät maate siihen ympärille”, Vesteri naurahtaa.
Entinen lypsykarjatilallinen on nyt uuden, vapaamman lauman isäntä.
TUULIKKI VIILO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
