Pellot vesittyvät Dohasta huolimatta
vierasyliö
Dohassa pidettiin viime viikolla viimeisin ilmastosopimusta valmisteleva konferenssi. Tulokseen pääseminen näyttää olevan tuskallista, mistä kärsivät luontoympäristön lisäksi erityisesti maataloudesta toimeentulonsa saavat.
Balilla vuonna 2007 pidetyn ensimmäisen ilmastokokouksen jälkeen ilmaston tilanne on vain pahentunut. Kioton pöytäkirjasta huolimatta vuonna 2011 maailma tuotti ilmakehään enemmän kasvihuonekaasuja kuin koskaan, peräti 8,9 miljardia tonnia.
Myös Dohan kokouksessa tunnustettiin yksimielisesti suurimmaksi ympäristöongelmaksi ilmaston lämpeneminen. Siitä kerrotaan mediassa ja sen kokevat myös lukutaidottomat, ilmiön jokapäiväisessä työssään kokevat ihmiset.
Ekologista kiirettä vähentää päästöjä ei politiikoilla tunnu olevan. Maailman tiedeyhteisö sen sijaan pitää tilannetta jo kriittisenä.
Ihmiskunnalla on tiedot ja myös voimavarat hoitaa suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Niiden ratkaisemiseen ei näytä poliittista tahtoa riittävän.
Taloudellinen hyvinvointi on jakautunut sekä maittain että väestöryhmittäin niiden sisällä tavalla, joka ei salli luonnonvaroista saatavan hyödyn jakamista tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Jotkut ovat saaneet taloudellisen edun ilmaston pilaamisen avulla.
Muiden kansainvälisten suurten ympäristösopimusten tavoin ilmastosopimukseen kuluu vielä normaaliksi laskettava vuosikymmen. Eräänä tärkeänä seikkana on pidettävä neuvottelijoita: asialla ovat poliittiset diplomaatit, eivätkä ilmastoasiantuntijat.
Toisaalta neuvottelijoilla ei ole riittävää kotimaista painetta. Tavallinen kansalainen alkaa näiden vuosien informaatiosodan melskeissä turtua asiaan ja myös luulee paljon puhumisen merkitsevän asioiden hoitumista.
Kun asia on vielä usein hahmottumaton ja pois omista silmistä, vaikka aiheuttamassa myöhemmin itselle kustannuksia, toivotaan tästäkin päästävän kuin koira veräjästä.
Nyt oli edetty jo Dohassa pidettyyn konferenssiin. Kuin sattumalta ympäristökokousten pitopaikat ovat alalle vastakkaisten maiden kaupungeissa. YK:n kestävän kehityksen konferenssi pidettiin Riossa Brasiliassa, sademetsien tuhoajana kunnostautuneessa maassa. Ilmastokokous öljyriippuvaisessa Qutarissa ja seuraavaksi EU:n ympäristölle vastahankaisimmassa Puolassa.
Kuten yleensä, myös Dohassa oli esillä talous. Samalla, kun poliitikot puhuvat globalisaatiosta, maailman yhdentymisestä ja yhteistyöstä, kukin pitää tiukasti kiinni omista tavoitteistaan. Ne ovat kansalliset talous ja työllisyys. Niihin ei näytä mahtuvan Riossa esillä ollut ympäristö ja yhteiskuntien kestävä kehitys.
Ilmastonsuojelu maksaa ja pilaamisesta hyödyn saaneilla teollisuusmailla on ensisijainen velvollisuus myös rahoittaa kehitysmaita. Ilmastorahasto koituu näin suomalaisten maksukohteeksi.
Kuinka paljon rahastoon tarvitaan, mikä on rahaston päätöksenteko ja mitä sillä saavutetaan, olivat Dohassa tarkasteltavia asioita.
Ilmastoasioissa vitkuttelua edesauttaa ennakkotunnelman luominen. Kööpenhaminan kokouksen jälkeen on annettu tarkoituksella käsitys, ettei nytkään päästä eteenpäin. Kun kaikki odottavat paikallaan polkemista, niin näin myös tehdään. Voittajia ovat pilaajat ja häviäjiä luonto ja ilmastonmuutoksesta kärsivät.
Ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi tarvittavia toimia on tehtävä sekä teollistuneissa että kehitysmaissa. Kun kehitysmaissa ei ole varaa uusien innovaatioiden käyttöön samaan aikaan, kun maan kansalaisten työ köyhyyttä vastaan on meneillään, jää vastuu ulkopuoliselle rahoitukselle.
Kiina on maailman suurin kasvihuonepäästäjä. Mikä on sen asema uudessa sopimuksessa, joka ei ilman kaikkien mukanaoloa vaikuta maailman ilmastoon?
Dohassa kannettiin huolta myös Kioton päästömaksuja koskevan pöytäkirjan kohtalosta. Sen vaikutus on vähäinen ja uudistettuna toiselle kaudelle kattaa nyt vain noin 15 prosenttia maailman päästöistä. Poissa ovat muun muassa suuret päästäjät Yhdysvallat ja Venäjä sekä taloutta kohentavat Kiina, Intia ja Brasilia.
Vuosien kuluessa on kuulunut arvostelua päästökauppaa vastaan. Osa tästä on osoittautunut jo nyt oikeaksi, kun ensimmäisen päästökauden päätyttyä on jäänyt käyttämättä päästöoikeuksia. Niitä oli jaettu pilaajille liikaa ja usein ilmaiseksi kaupankäyntiä varten.
Nyt Dohassa sovittiin ylimääräisten oikeuksien siirtämisestä vielä toisen kauden käyttöön.
Päästökaupan epäkohtien, korruption ja siirtomahdollisuuden takia sellaisiin maihin, jotka eivät ole Kioton pöytäkirjassa mukana, olisi ollut parempi siirtyä kokonaan vapaaehtoisesta taloudellisesta ohjauksesta sitoviin hallinnollisiin päästövähennyksiin. Luonto ei euroihin ja prosentteihin reagoi, vaan ainoastaan kaasupitoisuuteen.
Dohassa ei saatu aikaan sitovia päätöksiä ilmastorahastosta, jonka suuruudeksi suunnitellaan 100 miljardia dollaria vuoteen 2020 mennessä. Suomi käyttää vuonna 2013 alustavan budjettiarvion mukaisesti 64 miljoonaa euroa ilmastotoimiin kehitysmaissa.
Dohalla oli kuitenkin yksi tärkeä tehtävä: Siellä muokattiin maaperää, taikka tässä tapauksessa ilmaa, pysyvää ja sitovaa päästövähennyksiä koskevaa ja kattavaa kansainvälistä sopimusta varten.
Yhtä merkittävää on, että nyt ei eri tahoilla taloudelliseen taantumaan vedoten jäädä odottamaan tätä sopimusta vuonna 2020, vaan välittömästi jatketaan toimia päästöjen rajoittamiseksi.
Ilmastonmuutos on vakavampi kysymys kuin eurooppalainen talouskriisi. Ympäristö iskee ihmisen talouteen äärimmäisten säidenkin kautta. Muutamalla kunnollisella myrskyllä katettaisiin vuoden kustannusosuus ilmastotöissä.
Tätä odottavat haitan kärsijät ja myös luonto.
OLLI PAASIVIRTA
Kirjoittaja on ympäristönsuojeluneuvos Kauniaisista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
