vierasyliö Postitorvi törähtelee vaisusti

Postitorvi on perinteistään kiinnipitävien postien logo.

Se muistuttaa kansalaisille viestinnän perustavaa laatua olevasta merkityksestä. Posteljoonin torven törähdys kertoi kanavan sillä kertaa aukeamisesta ja sitten sen sulkeutumisesta, lupauksella jatkuvuudesta: minä tulen taas.

Kännykän puhelinnumero ja toimijan sähköpostiosoite antavat osoitteen tarkkuudella: maapallo. Demokratioina järjestäytyneissä yhteiskunnissa se ei riitä. Tarvitaan postiosoite

niin tarkasti ilmaistuna, että posteljoonilla ja lähetysten vastaanottajalla on yhteinen tieto, mihin lähetys toimitetaan.

Itsestään selvää pitäisi olla,

mikä on viihteellisesti, mikä tiedollisesti merkityksellistä. Ei se ole. Tämän sai eduskunnan liikennevaliokunta kokea uuden vuosituhannen alkajaisiksi ryhtyessään käsittelemään

silloisen hallituksen esitystä postipalvelulaiksi.

Aivan samalla tavoin kuin Tielaitoksen yksityistämisprosessissa Posti- ja telelaitoksen peruja olevassa Postissa saalistajat olivat liikkeellä. Postitorvea ei logossa näy ja ”Itella”, häh!

Akilleella oli kaksi herkkää kantapäätä, haja-asutusalueiden postipalvelujen jakelun rakenteellinen leikkaus mahdollisimman vähän kuluja aiheuttavaksi ja taajamien postinjakelun altistaminen kermankuorinnalle, tuttu ilmiö maitotaloudessa.

Miksi näin? Kuiskuteltiin, että

taajamajakeluihin erikoistuisivat bisnesyhtiöt ja varsinainen postitoiminta virtaviivaistettuna myytäisiin Deutsche Postille. Itellan toimitusjohtaja ei maininnut Maaseudun Tulevaisuudessa 19.5.14 ”Deutschea”; nyt hänen mukaansa markkinoilla kermaa kaapivat Norske Post ja Svenska Posten.

Erityisen mielenkiintoinen yksityiskohta oli postipalvelulakiesityksen suhde puutteellisin tai virheellisin osoitetiedoin liikkeellä oleviin postilähetyksiin. Sitä koskeva täydennys tehtiin hallituksen esitykseen liikennevaliokunnassa. Nyt

virkavastuulla toimivat henkilöt käsittelevät tämän osan postista. Laintekstiä on edelleen paranneltu nyt voimassaolevassa postilaissa, jossa menettely on omana lukunaan.

Mikään lainsäädäntö ei ole riittävä, jos postinlajittelussa käytettävät koneet suorastaan särkevät lähetyksiä. Näin kävi Helsingin lajittelukeskuksessa; minulle esiteltiin valokuvilla rullakoittain tuhoutuneita postilähetyksiä, kiusallinen asia

laitteiston valmistajalle, sen

tilaajalle – ja asiakkaille.

Itellan toimitusjohtaja kertoi Maaseudun Tulevaisuudessa 19.5., että postin jakamien

kirjeiden määrä pienentyi alkuvuoden aikana 10 prosentilla,

sanoma- ja aikakauslehtien määrä niin ikään 10 prosentilla

ja osoitteettomien lähetysten määrä yli 20 prosenttia. Pudotukset ovat kieltämättä suuria.

Kirjepostin osalta tilasto

vaatii reunahuomautuksia. Muun muassa sähkönjakeluyhtiöt ja monet vastaavat siirtyivät tammikuun ensimmäisestä

päivästä lukien e-laskuihin. Tarkoituksena oli tietenkin alentaa postituskuluja, toimenpiteenä täysin odotettu ja hyvissä ajoin ennalta varoitettu.

Toinen ja todella suuren luokan muutos on kirjeiden kirjoittamisesta ja niiden lähettämisestä osittain luopuminen; sitä korvaa sosiaalinen media, ”some”. Saattaa hyvinkin käydä

niin, että hyvin monista eri syistä tämä buumi hiipuu yhtä nopeasti kuin se tuli. Paluu

yksityisyyteen houkuttaa.

Nyt jo on viitteitä siitä, että kirjakauppojen rinnalle ilmestyy ”kirjekauppaa”. Yhdysvalloissa sellaista jo on.

Eräässä versiossa mummo lähettää joka viikko tiettyyn ideasarjaan kuuluvan kortin lapsenlapsilleen. Kansanedustajilla on ikimuistoinen joulukorttitraditio. Joulu-, pääsiäis-, äitienpäivä- ja onnittelukorttiperinteet elävät. Ja monet

firmat eivät luovu paperilaskuista. Ja asiakirjapostin kuljetus on turvallisesti hoidettava. Ei pidä panikoitua.

Kirjekato on suuri tappio historiantutkimukselle. Kirjesalaisuus on varsin nuori todellisuus, tutkijoiden mukaan se ilmestyi vasta 1900-luvulla.

Sitä varhaisempien aikojen merkkihenkilöiden kirjoittamat kirjeet ovat olleet haluttuja

tutkimus- ja lukukohteita, myös kirjoiksi koottuina.

”Se, mikä kirjeenkannossa

menetetään, se verkkokauppakuljetuksissa voitetaan”, sopisi vaikka postin strategiaan. Tämä on nyt yksi suuri mahdollisuus myös yleispalvelutehtävää

toteuttavalle postille.

Itellan uusi hittituote on pääkaupunkiseudulta Turkuun ja Tampereelle lähetettävät pikatoimitukset. Illalla verkkokaupasta tilattu on seuraavana päivänä perillä näillä paikkakunnilla. Tämä on selvä markkinaetu pääkaupunkiseudun verkkokaupoille, sellainen

voi olla tilauskatumustakin nopeampi toimija.

Verkkokauppaan liittyville

kuljetuksille on toivottava

menestystä, sillä yleispalveluvelvoitteen mukaisesti on

pystyttävä hoitamaan jakelu haja-asutusalueen asukkaille ja muille toimijoille. Kaikkia asiakkaita on kohdeltava tasapuolisesti yhtenäisin maksuin.

Onko potentiaalinen haja-asutusalueiden asiakasmäärä sitten nousussa vai laskussa?

Asumiskustannukset ovat pääkaupunkiseudulla nousussa

ja nettoeläkkeiden ostovoima

laskussa. Tämä kannustaa

harkitsemaan talviasuttavalla

vapaa-ajan asunnolla läpi

vuoden asumista ja kaupunkiasunnon vuokraamista. Tämä edellyttää asiointia kunnanvirastossa.

Toisaalta tiedetään keskimäärin hyväkuntoisten eläkeläisten lukumäärän voimakas kasvu lähivuosina; maksukykyinen kansa koostuu tapansa, tyylinsä ja traditionsa jo omaksuneista.

Vastikään työelämän kaupunkioloissa taakseen jättäneet ovat henkisesti riippuvaisia

aamun lehden lukemisesta.

Nyt vaan aamu voi vaihtua iltapäiväksi tai seuraavaksi päiväksi. Tilaaja ja lukija(t) säilyvät.

Viikoittain hämmästelee kuinka valtavasti osoitteetonta

mainos- ja muuta lehteä Varkaudesta 16 kilometrin päässä

olevaan postilaatikkoon jaetaan. Hesari muuten tulee aamulla klo 6, Maaseudun Tulevaisuus ja Kauppalehti (postin mukana) klo 12.30 ja Kaleva (postin

mukana) seuraavana päivänä.

Innovaatioista on turha

puhua, jos postipalvelut eivät toimi ja maantiet runkojaan myöten rapistuvat. Itellalla on jo toki malliksi kylmäkuljetuspalvelu pientuottajilta kuluttajille. Hyvä!

ERKKI PULLIAINEN

Kirjoittaja on valtiopäiväneuvos.

Avaa artikkelin PDF