Uutistausta Eestimaa, mu isamaa
Olen melko varma, ettei monikaan osaisi vastata seuraavaan kysymykseen: Millä tavalla Rotalia liittyy Suomen poliittiseen historiaan ja erityisesti Maalaisliiton vaiheisiin?
Rotalia on yksi monista virolaisista akateemisista järjestöistä, jotka toimivat yliopistoista valmistuneiden yhteydenpidon, keskinäisen avun ja kansallisen perinnön vaalimisen välikappaleina. Sen logossa ovat kirjaintunnuksen alla sanat: Eestimaa, mu isamaa!
Rotalian suomalaisina yhteysjärjestöinä toimivat Varsinaissuomalaiset osakunnat. Niiden näkyvin edusmies 60-luvulla oli vähäväkisten valtiomiehenä tunnettu Maalaisliiton johtaja V. J. Sukselainen. Kesällä 1964 hänet vaihdettiin Johannes Virolaiseen, koska hänen sanottiin pitäneen yllä liian läheisiä suhteita virolaisten opiskelijoiden emigranttijärjestöihin – siis Rotaliaan.
Vaihdosta oli edeltänyt presidentti Urho Kekkosen Tarton yliopistossa 12. maaliskuuta 1964 viroksi pitämä puhe, jossa hän useaan kertaan korosti Viron kielen, kulttuurin ja elämäntavan säilyttämisen tärkeyttä. Neuvosto-Eestin hän mainitsi kerran, eikä neuvostolehdistö koskaan julkaissut puheesta sanaakaan.
Kotiin palattuaan Kekkonen mursi monen suomalaisen Viron ystävän sydämen antamalla sanan käydä ympäri: Suomen kansallinen etu on, että virolaisuus säilyy nimenomaan Virossa. Välit ulkovirolaisiin emigranttijärjestöihin oli sen sijaan syytä katkaista
Vuosikymmeniä myöhemmin Lennart Meri paljasti, että suhteiden katkaiseminen oli hinta, joka Kekkosen oli maksettava Neuvostoliitolle Helsingin ja Tallinnan välisen säännöllisen laivaliikenteen uudelleenavaamisesta.
Operaation lopputuloksen tiivisti Suomen entinen Viron suurlähettiläs Jaakko Blomberg neljäkymmentä vuotta myöhemmin: ”Maailmalla on viime vuosina paljon pohdittu sitä, mistä Neuvostoliiton hajoaminen oikein alkoi. Meille, suomalaisille ja virolaisille, se on aina ollut selvää. Se alkoi silloin, kun säännöllinen laivaliikenne avattiin uudelleen”. Henki oli päässyt pullosta, eikä sitä koskaan enää saatu sinne takaisin.
Rotalia on perustettu vuonna 1913. Viiden vuosikymmenen ajan se vietti juhliaan sellaisissa eksoottisissa paikoissa kuin Vancouver, Montreal ja New York. Nyt järjestö on palannut kotiin ja juhli viime viikolla perustamisensa sadatta vuosipäivää – kokonaisen viikon. Varsinaissuomalaiset osakunnat lähettivät juhliin 63 hengen suomalaisen valtuuskunnan.
Juhlat alkoivat Tallinnassa seminaarilla, jossa pohdittiin Viron ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteita. Sen avasi ulkoministeri Urmas Paet, ja alusta alkaen kävi selväksi, mikä juuri nyt on Virossa ja koko Baltiassa ylivoimaisesti päällimmäisin huolenaihe. Se on EU:n itäisen kumppanuusohjelman tulevaisuus.
Liettuan pääkaupungissa Vilnassa järjestetään vielä tässä kuussa EU:n ja kumppanimaiden yhteinen huippukokous, jota ministeri Paet kutsui ”vuosikymmen tärkeimmäksi kokoukseksi”. Sen yhteydessä EU:n olisi määrä hyväksyä assosiaatiosopimukset muun muassa Ukrainan ja Moldovan kanssa. Venäjä painostaa kumpaakin ankarasti ja on uhannut niitä kaasutoimitusten lopettamisella, jos ne lähtevät EU:n kelkkaan.
EU:ssa tiedetään hyvin, ettei etenkään Ukraina kansalaisvapauksien, oikeuslaitoksen puolueettomuuden tai korruption osalta täytä niitä vaatimuksia, joita EU:n säännöt assosiaatiomaalle asettavat. Tämä toki tiedetään myös EU:n itäisissä jäsenmaissa, mutta niissä pelätään, että selän kääntäminen Ukrainalle ja Moldovalle nyt saattaa merkitä niiden lopullista sysäämistä Venäjän etupiiriin.
Asia ei ole ongelmaton Suomellekaan. Puhuessaan viime viikolla Ulkomaantoimittajien yhdistyksen 30-vuotisjuhlassa ja keskustellessaan asiasta kokouksen osanottajien kanssa presidentti Sauli Niinistö teki selväksi, kuinka hankalan valinnan edessä ollaan.
Suomen kansallisen edun ja EU:n yhteisen edun määritteleminen ja niiden yhteen sovittaminen ei välttämättä koskaan ole ihan ongelmatonta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
