Liikunta vähentää lihavuusgeenien vaikutusta
Liikunnalla voidaan muuttaa lihavuudelle altistavien geenien toimintaa ja vähentää niiden lihottavaa vaikutusta, osoittaa Helsingin yliopistossa 17.11. tarkastettava väitöstutkimus.
Eniten liikunnasta hyötyvät ne ihmiset, joilla on suurin perinnöllinen alttius lihoa.
”Aktiivinen liikkuminen näyttää muuttavan lihavuudelle altistavien geenien toimintaa siten, että niiden ’lihottava’ vaikutus heikkenee. Tässä on kysymys geenien ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta”, sanoo lääketieteen lisensiaatti Linda Mustelin.
Mustelin tutki väitöstyössään nuorten aikuisten lihavuutta, fyysistä aktiivisuutta ja kestävyyskuntoa.
Tutkimus osoitti, että liikunta vähensi perinnöllisten tekijöiden vaikutusta painoindeksiin ja vyötärönympärykseen ja että perinnöllisillä tekijöillä oli suuri merkitys yksilöiden välisten liikuntaerojen selittäjinä.
”Liikuntaeroihin vaikuttavista perintötekijöistä ei vielä tiedetä kovin paljon. Periytyvät fyysiset ominaisuudet, esimerkiksi se, miten helposti kunto kasvaa, voivat tehdä liikunnasta toisille miellyttävämpää kuin toisille, mutta myös periytyvillä luonteenpiirteillä on merkitystä. Todennäköisesti on kysymys hyvin monitekijäisistä yhteyksistä”, Mustelin arvioi. MT
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
