Tuhoeläimet tehotarkkailuun

Ensimmäiset siivelliset tuomikirvat on havaittu tuomilla. Kirvat siirtyvät viljoille lähiviikkojen aikana. Lisäksi kotimainen tuomikirvakanta on saanut täydennystä kaukokulkeumana etelästä.

Tuomikirvan tehotarkkailu on tarpeen heti viljan orastumisesta lähtien. Torjuntakynnys orastumis- ja versontavaiheessa täyttyy, kun kirvoja löytyy vähintään joka viidennestä kasvista.

Kahukärpästen lentohuippu on alkanut, ja vioitusriski on edellisvuosia suurempi. Alttiimpia kahukärpäsvioitukselle ovat myöhään kylvetyt tai hitaasti orastuneet kevätviljat, jotka eivät vielä ole saavuttaneet 2-lehtivaihetta. Kahukärpänen vioittaa etenkin kauraa, mutta myös kevätvehnää.

Lämmin ja aurinkoinen sää edistää kahukärpäsen munintaa ja lisää vioitusriskiä. Mahdollinen torjunta on tehtävä viimeistään viljan 2-lehtivaiheessa.

Viljan oraissa on paikoin havaittu kirppojen aiheuttamaa vioitusta. Torjunta on vain harvoin tarpeen, sillä viljat kestävät vioitusta huomattavasti öljykasveja enemmän.

Myös vilja- ja viirukaskaita on havaittu Jokioisten tarkkailupaikoilla.

Syysvehnässä on Varsinais-Suomessa havaittu ruskearuostetta. Ruskearuosteen kanelinruskeat pistemäiset itiöryhmät sijaitsevat hajallaan lehdillä. Optimilämpötila ruskearuosteen kehitykselle on 15–22 astetta.

Aikaiset ruoste-epidemiat voivat alentaa satoa merkittävästi. Torjunnan ajoitus edellyttää valppautta ensioireiden seurannassa. Rehevien ruiskasvustojen kemiallinen kasvitautitorjunta on tehtävä ennen kukintaa. Rukiissa esiintyvät oireet ovat vielä pääsääntöisesti alalehdillä.

Säät ovat suosineet sekä lehtilaikkutautien että ruosteiden etenemistä.

Rehevillä syysvehnillä laontorjuntaan käytetään Moddusta 1-solmuasteelta lähtien tai lippulehtiasteella Moddusta, Ceronea tai Terpalia.

Kevätviljapeltojen rikkakasvien taimettuminen on ollut lämpimässä säässä ja kuivalla pellon pinnalla vähäistä, ja kasvu on taimettumisen jälkeen heikkoa. Talvehtineet saunakukat saa torjuttua Ally Class tai Primus -valmisteilla, jolloin talvehtinut voikukkakin tulee torjuttua vähintään 70-prosenttisesti. Ennen käsittelyä kannattaa odottaa keväällä itävien rikkakasvien taimettumista.

Kirppoja on paikoin runsaasti rypsin ja rapsin taimilla. Vioituksia voi ilmetä yllättävän nopeasti, joten taimettumis- ja sirkkalehtivaiheessa kasvustoja on syytä tarkkailla lähes päivittäin. Vioitusriski on suurin hitaasti tai epätasaisesti taimettuvissa kasvustoissa, etenkin maan kuorettumisesta kärsivillä lohkoilla.

Torjuntakynnys pyretroidiruiskutukselle on 1 kirppa/sirkkataimi tai kolmannes sirkkalehtien pinta-alasta vioittunut.

Kaukokulkeumana tulleita kaalikoita on havaittu paikoin syysöljykasveilla, jotka paraikaa kukkivat. Kaalikoin toukkatilanne kannattaa tarkistaa kukinnan loppuvaiheessa. Jos toukkia on silloin runsaasti, torjuntaa kukinnan päätyttyä voi harkita valmisteiden varoajat huomioiden.

Rapsikuoriaistarkkailu on tarpeen niillä syysöljykasvilohkoilla, jotka eivät ole vielä ole kukintavaiheessa.

Kuminakoin torjunta on tehtävä viimeistään ennen kuminan kukintaa. Kuminakoin torjunta pyritään kohdistamaan kuminakoin pieniin toukkiin, joita voi olla vaikea havaita kasvustosta.

Alueellista eroa kuminakoin lentohuipun ajoittumisessa ja toukkien kuoriutumisajankohdassa voi olla paljon.

Herneen ja härkäpavun taimissa näkyvät pienet kolot ovat juovahernekärsäkkään vioitusta. Kärsäkkään torjunta on harvoin tarpeen.

Härkäpavusta voi torjua rikkakasvit ennen taimettumista Fenix- (off-label) tai Butisan S -valmisteella. Puhtaan hernekasvuston rikkakasveja voi ennen taimettumista torjua aklonifeeni- ja metributsiini- valmisteilla. Valmisteiden tehoalueet poikkeavat toisistaan, ja pellon rikkakasvilajisto määrittää valmisteen valinnan.

Herukoiden ja karviaisen laikkutauteja voi torjua keväällä ennen ja jälkeen kukinnan tehtävillä torjuntakäsittelyillä. Härmän torjunta voi olla tarpeen puna- ja valkoherukalla. Ajankohta on kukinnan aikana ja heti kukinnan jälkeen.

Kukinnan aikana tarkkaillaan kirvojen ja pistiäistoukkien ja kukinnan lopulla karviaiskoisan toukkien esiintymistä.

Lehtikirvojen runsaat esiintymät kukinnan jälkeen kannattaa myös torjua, joskin kirvoja saalistavia leppäpirkkoja on esiintynyt kohtalaisesti ja ne voivat osaltaan hävittää kirvaesiintymiä.

Herukkakoin aikuisten lentoa voi tarkkailla kesäkuun alkupuolella.

Herukkalasisiiven vioittamat, lakastuvat oksat voi vielä hävittää ennen perhosten aikuistumista. Aikuisten esiintymistä voi tarkkailla feromonipyydyksillä.

Mustaherukanäkämäpunkin leviämistä voi vielä kesäkuun alkupuolelle saakka vähentää rikkilannoiteruiskutuksin, käsittelyllä on vaikutus myös vihannespunkkiin ja herukanrataspunkkiin.

Harmaahomeen torjunta alkaa kukinnan alkaessa. Torjuntaohjelmassa kannattaa muistaa ympäristörajoitukset sekä eri tehoaineiden vuorottelu resistenssiriskin välttämiseksi ja valmisteiden tehon säilyttämiseksi. Uusia istutuksia tehtäessä taimien käsittely tyvimätää vastaan on tarpeen.

Vihannespunkin muninta jatkuu ja uuden sukupolven eri kehitysasteita on löydettävissä lehtien alapinnoilta. Ennen kukinnan alkua voidaan torjua nälvikkäitä, luteita ja vattukärsäkkäitä.

Korvakärsäkkäiden biologinen torjunta ajoitetaan kukinnan alkuun ja myöhemmin loppukesällä tehtäväksi.

Mansikkapunkin kemiallinen torjunta on tarvittaessa tehtävä ennen kukinnan alkamista. Biologinen torjunta aloitetaan kukinnan alkaessa.

Muiden tuhoeläinten ruiskutusten vuoksi petopunkkien levitystä voi joutua viivyttämään, suositeltavat varoajat ennen petopunkkien levitystä ovat pyretriinillä viikko, tiaklopridilla (Calypso) varoaikaa ei tarvita, pyretroideilla tarvitaan vähintään 6 viikkoa. Harmaahomeen torjunta-aineilla haittavaikutukset petopunkkeihin ovat vähäiset.

Vattukuoriaisen ja -kärsäkkään runsautta ennen kukinnan alkua voidaan arvioida karistusnäytteen avulla. Vattukuoriaisen tarkkailussa myös valkoansat toimivat kukinnan alkuun asti.

Vattukärpäsen vioittamat uudet versot kannattaa poistaa juhannukseen mennessä ennen toukkien koteloitumista.

Pikkuvattukirvan vioituksia on jo ilmaantunut versojen kärkiin.

Karistusnäytteessä esiintyvät muurahaiset ovat merkki kirvojen esiintymisestä. Kirvojen torjunta etenkin nuoressa kasvustossa kannattaa tehdä ajoissa.

Vatunäkämäpunkki lisääntyy nopeasti kausihuoneissa ja uusi sukupolvi punkkeja on kehittymässä.

Tärkein omenaruven tartunta-aika on keväällä ennen kukintaa ja kukinnan aikana. Itiölento kestää, kunnes lämpösumma yltää 500 asteeseen. Rupi-itiöitä vapautuu karikkeesta sadekuurojen ja voimakkaan kasteen vaikutuksesta. Korkea lämpötila nopeuttaa itiöiden itämistä, viileässä itäminen on hidasta ja rupitartunnan riski on alhainen.

Heti kukinnan jälkeen otettavalla haavinäytteellä arvioidaan perhostoukkien ja kovakuoriaisten torjuntatarve. Kukinnan jälkeisellä ruiskutuksella vähennetään etenkin mittareiden, yökkösten ja lehtikääriäisten toukkien sekä omena- ja luumuleikkurin aiheuttamia vioituksia pienissä raakileissa.

Omenakirvan, omenankäärökirvan ja omenanratamokirvan vioitusoireita alkaa jo olla näkyvissä. Haavinäytteeestä löytyvät muurahaiset ovat merkki kirvojen esiintymisestä lehdillä. Omenakempin vioituksia alkaa näkyä kukinnan alkaessa.

Pikkuhedelmäkääriäisen feromonipyydysten asennusaika on kukinnan alkaessa. Sen lento ja muninta jatkuu kukinnan ajan.

Omenakääriäisen feromonipyydysten asennus on ajankohtaista kukinnan puolivälissä.

Pihlajan kukinta ei vielä ole alkanut, eikä arviota pihlajanmarjakoin torjunnan tarpeesta voida vielä esittää. Joka tapauksessa pihlajanmarjakoin torjuntatarve on arvioitava paikallisesti. Feromonipyydykset asennetaan omenan kukinnan loppupuolella.

Pikkukaalikärpäsen lento on lähipäivien aikana huipussaan koko Etelä- ja Keski-Suomessa. Myös kaalikoista on monin paikoin havaintoja.

Porkkanakärpäsen lento on vähitellen alkamassa eteläisimmässä Suomessa.

MTT Kasvinsuojelu

Avaa artikkelin PDF