MTK:n 23. liittokokous ja Tuottajain suurjuhla Oulussa 18.6.1972. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja MTK:n puheenjohtaja Veikko Ihamuotila stadionin katsomossa. Kuva: Viestimedian arkisto
Tässä ovat Suomen poliittisen historian suurimmat loikkaukset – äänestäjien tuomio voi olla raju
Suomen ennätyksen poliittisissa loikkauksissa teki kansanedustaja Ritva Elomaan isä.
SMP:n puoluejohtaja Veikko Vennamo puhui 1970-luvulla oppilaiden haastattelunauhuriin eduskunnan kahvilassa. Kuva: Lauri Pietarinen, Helsingin kaupunginmuseo / FinnaKansanedustajien loikkaukset toisiin puolueisiin tulevat aina yllätyksenä.
”Hyvin harvoin se tapahtuu sovussa”, sanoo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä.
Isoin loikkaus Suomen poliittisessa historiassa tapahtui 2017, kun perussuomalaisten eduskuntaryhmästä erkani 19 kansanedustajaa. Uusi eduskuntakuntaryhmä oli aluksi nimeltään uusi vaihtoehto, sittemmin sininen tulevaisuus.
Edellisen kerran iso eduskuntaryhmä hajosi 1970-luvulla, kun Suomen Maaseudun Puolueesta (SMP) irtosi Suomen 1972 Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue (STYP). 18 kansanedustajan ryhmästä lähti 12 edustajaa.
1950-luvulla puoluehajaannuksen koki SDP, jonka eduskuntaryhmän vasemmasta laidasta lohkesi 1959 Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto (TPSL). Puolueen sisäisen opposition ryhmään loikkasi 11 kansanedustajaa.
”Äänestäjän tuomio oli aika raju perussuomalaisten ryhmästä lähtemisestä.”
Uudet eduskuntaryhmät ovat Jokisipilän mukaan menestyneet keskimäärin heikosti.
TPSL sai kansanedustajia kolmissa eduskuntavaaleissa, mutta sen taru loppui 1970-luvulla. SDP yhtenäistyi taas 1960-luvun lopulla puheenjohtajansa Rafael Paasion johdolla.
SKYP puolestaan sai 1975 vaaleissa vain yhden kansanedustajan, Matti Asunmaan, joka loikkasi vaalikauden puolivälissä Keskustapuolueeseen.
Perussuomalaisista lähteneistä sinisistä 13 oli ehdolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Kukaan ei tullut valituksi. Ehdolla oli useampia ministerejä.
”Äänestäjän tuomio oli aika raju perussuomalaisten ryhmästä lähtemisestä”, huomauttaa Jokisipilä.
Loikkaamaan ajavat poliittiset erimielisyydet, oli kyse sitten yksittäisistä kansanedustajista tai isojen ryhmien hajoamisista.
Demareiden ja SMP:n lähtijät hakivat Jokisipilän mukaan poliittista hyväksyttävyyttä. Kyse oli suhteesta presidentti Urho Kekkoseen ja mahdollisuudesta päästä hallitukseen.
”SDP:n puheenjohtaja Väinö Tanner ei tullut lainkaan toimeen Kekkosen kanssa. Eduskuntaryhmän sisäinen oppositio katsoi, että presidenttiin ja Neuvostoliittoon pitää saada toimivat välit, jotta puolue olisi hallituskelpoinen.”
SMP:ssä oli tyytymättömyyttä puheenjohtaja Veikko Vennamon itsevaltaiseen johtamistapaan. ”Kekkonen liittyi siihenkin. Vennamohan oli Kekkosta vastustaneista kaikkein näkyvin ja kuuluvin. Muut eduskuntaryhmäläiset katsoivat, että Kekkoseen kohdistuva arvostelu syö puolueen mahdollisuudet päästä hallitusvaltaan.”
Perussuomalaisten jakautumisen syistä on edelleen erilaisia näkemyksiä.
”Perussuomalaisten piirissä katsotaan, että kyse oli ennen kaikkea ministeriryhmän halusta jatkaa ministereinä ja ennen kaikkea Timo Soinista. Soini sai omalla auktoriteetillaan puhuttua mukaan yli puolet ryhmästä.”
Uuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo puolestaan perusteli asiaa isänmaan pelastamisella ja hallitustyöskentelyn jatkolla.
Perussuomalaisten kentällä oli Jokisipilän mukana rajua tyytymättömyyttä Soiniin ja ministeriryhmään heti sen jälkeen, kun puolue meni Sipilän hallitukseen 2015. Puolueen koettiin ajautuneen hallitustyöskentelyssä apupuolueen asemaan. Maahanmuuttokriittinen linja ei näkynyt riittävästi hallituksen linjassa.
Eduskuntaryhmän hajoamisen laukaisi lopulta se, että soinilainen porukka siivottiin kokonaan pois puoluejohdosta.
Hallitusneuvottelujen päätteeksi tiedotustilaisuuden pitivät Smolnassa 2015 Timo Soini (vas.), Juha Sipilä ja Alexander Stubb. Kuva: Jarkko SirkiäLoikkaamaan ajaa Jokisipilän mukaan myös kansanedustajan ajautuminen paarialuokkaan omassa eduskuntaryhmässään.
”Monessa tapauksessa paitsioasema on alkanut näkyä ryhmän sisällä. Hyvät valiokuntapaikat ovat menneet sivu suun, ryhmäpuheenvuoroja ei pääse käyttämään.”
Puolueen kannatuksen alamäki yksi on työntävä tekijä.
Uudet tulijat otetaan ilolla vastaan eduskuntaryhmissä. Minkä verran puolueet sitten kosiskelevat toistensa edustajia, siitä ei Jokisipilän mukaan löydy tutkimustietoa. Asia on tulenarka, suorastaan tabu.
Poliitikot perustelevat loikkaustaan usein sillä, että oma poliittinen linja eroaa ryhmän linjasta.
”Vaikuttamismahdollisuudet ovat hyvin rajalliset.”
Tällä vaalikaudella kaksi edustajaa on kuulunut useaan eduskuntaryhmään.
Keskustasta perussuomalaisiin lokakuussa loikanneen kansanedustaja Pekka Aittakummun äänestyskäyttäytymisestä ja puheenvuoroista oli Jokisipilän mukaan nähtävissä, että hänen linjauksensa ja mielipiteensä menivät enemmän yksin perussuomalaisten kuin keskustan kanssa.
Kansanedustaja Timo Vornanen puolestaan erotettiin perussuomalaisten eduskuntaryhmästä toukokuussa luottamuspulan takia. Hän edustaa nyt yhden miehen eduskuntaryhmää nimeltä Eduskuntaryhmä Timo Vornanen (tv).
”Vaikuttamismahdollisuudet ovat hyvin rajalliset.”
Kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja Katriina Hiippavuori puolestaan kertoi marraskuussa loikkaavansa kokoomukseen, josta hän kristillisdemokraatteihin tulikin. Hän perusteli päätöstään muun muassa näkemyseroilla Lähi-idän konfliktista.
Entinen kansanedustaja Mikael Jungner kertoi X:ssä palaavansa juurilleen, kokoomukseen 35 vuoden jälkeen. Hän kertoi Helsingin Sanomille olleensa kokoomuksen riveissä opiskelijapolitiikassa. Hänet valittiin SDP:n puoluesihteeriksi 2010 ja seuraavana vuonna kansanedustajaksi. Demareista Jungner lähti Liike Nytiin ja sieltä marraskuussa kokoomukseen. Hän perusteli asiaa sillä, että nyt tarvitaan järkevää talouskasvua.
Entinen kansanedustaja Mikael Jungner kertoi marraskuussa palaavansa juurilleen, kokoomukseen 35 vuoden jälkeen. Kuva: Jarkko SirkiäSuomen ennätyksen poliittisissa loikkauksissa teki Jokisipilän mukaan kansanedustaja Arvo Sainio. 1972 eduskuntaan SMP:n riveissä valittu Sainio lähti SKYP:iin, palasi SMP:hen ja meni vielä takaisin SKYP:iin. Kolmiloikkaaja on perussuomalaisten kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaan isä.
Toimi Kankaanniemi puolestaan vaihtoi puoluetta mutta ei Jokisipilän mukaan loikannut. Kristillisdemokraateissa uransa aloittanut, Ahon hallituksen kehitysyhteistyöministerinä toiminut Kankaanniemi putosi eduskunnasta ja lähti kuntapolitiikkaan sitoutumattomana. Sen jälkeen hän liittyi perussuomalaisiin ja teki paluun eduskuntaan 2015.
Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho äänestivät 2011 sekä Jyrki Kataisen pääministeriksi valintaa että hallitusohjelmaa vastaan ja tekivät vieläpä epäluottamuslause-esityksen hallitukselle. Erimielisyydet koskivat muun muassa leikkauksia ja EU-politiikkaa. Heidät erotettiin eduskuntaryhmästä. Vasemmistoliitto puolestaan lähti hallituksesta perusturvan heikennysten takia vuonna 2014. Mustajärvi ja Yrttiaho palasivat sittemmin eduskuntaryhmän jäseniksi.
Markus Mustajärvi (kuvassa) ja Jyrki Yrttiaho erotettiin Kataisen hallituksen aikaan vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä. He palasivat sittemmin ryhmään. Kuva: Jouni PorsangerSMP:n hajaannus tuotti politiikan kieleen legendaarisen termin: seteliselkärankaiset.
Veikko Vennamo lanseerasi termin kuvaamaan SMP:n loikkareita, joiden kuvasi olevan lahjottavissa.
Tuohon aikaan eduskuntaryhmästä lähtijät eivät saaneet lain mukaan viedä puoluetukea mukanaan uuteen ryhmäänsä. Loppuvuodesta 1972 tehtiin lakimuutos, joka salli tuen viemisen, kertoo Jokisipilä.
Kun perussuomalaisista Soinin johdolla tuli vuonna 2015 hallituspuolue, Soini kirjasi hallitusohjelmaneuvotteluissa tavoitteeksi, että laki käännetään takaisin vanhaan asentoon. Näin tapahtuikin.
”Historian ironiaa oli, että tämä Soinin läpiajama vaatimus iski hänen omaan nilkkaansa 2017, kun soinilaiset lähtivät omaksi eduskuntaryhmäkseen. Puoluetuet jäivät perussuomalaisille.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
