EK: Ruokavienti Venäjälle ei avaudu vuosiin

Oltermanni-juusto nousi pakotteiden asettamisen aikaan Venäjän-viennin symboliksi ja sai lempinimen Putin-juusto. Viemättömiä juustoja myytiin kotimaassa. Kuva: Ari Nakari

Venäjän ovet tuontiruualle pysyvät kiinni vielä vuosia, arvioi Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Petri Vuorio.

Syynä on se, Venäjä on saanut oman ruuantuotantonsa vauhtiin, ja pakotteista on tullut Yhdysvaltojen asettamien sanktioiden myötä ikään kuin hyväksytty tapa toimia ja myös suojata omaa tuotantoa.

”Kannattaa varautua siihen, että vastapakotteet pysyvät”, Vuorio sanoo.

EU asetti ensimmäiset Venäjä-­pakotteet Ukrainan tilanteen vuoksi kesällä 2014. Venäjä vastasi niihin ruuan laajalla tuontikiellolla.

Kumpikin on uusinut määrä­aikaisia rajoitteitaan useaan kertaan. EU:lla seuraava määrä­aika on tammikuussa, mutta Venäjän vastapakotteet ovat voimassa ensi vuoden loppuun.

Niiden lisäksi Venäjällä on voimassa yli 20 erillistä elintarvikkeiden tuontikieltoa.

Nykytilanne jatkunee vielä pitkään, sillä Vuorion mukaan Venäjä on päässyt omassa sianlihan- ja siipikarjantuotannossaan omavaraisuuteen, ja raakamaidon tuotantokin on hyvässä vauhdissa.

Kääntöpuolena on ollut elintarvikkeiden heikentynyt laatu ja ruuan hinnan jopa kymmenien prosenttien inflaatio. Venäläiset pitävät näistä huolimatta lännen pakotteita epäreiluina.

Finpron mukaan ruuan Venäjän-viennin aukko on saatu paikattua muilla vientisuunnilla.

Muussa Venäjän-kaupassa on pohjakosketus EK:n mukaan ohitettu ja vienti viidenneksen kasvussa. Lukuja tosin kaunistavat heikoin vertailuvuosi yli kymmenen vuoteen ja heikko rupla, mutta lähes kaikilla toimi­aloilla on myös aitoa kasvua.

Venäjällä kaivosteollisuus on suurin teollisuudenala, jonka imussa Suomen teknologia­vientikin vetää hyvin. Myös terveys­teknologia ja ympäristö­alan vienti ovat mukavassa vauhdissa.

Vuorio tähdentää Venäjän merkitystä juuri suomalaisille yrityksille.

”En mittaisi vientiä vain prosenteilla. Venäjä on suomalaisille pk-yrityksille lähimarkkina. Siellä on tehty yli 10 miljardin euron investoinnit, ja lähialueilla toimii yli 500 yritystä.”

Venäjä onkin Suomelle tärkeämpi kuin Kiina. Suomessa on myös perinteisesti Euroopan parasta Venäjä-osaamista. Kahdenvälisten suhteiden vaaliminen on tärkeää, sillä haasteita riittää.

Yksi niistä on Vuorion mukaan protektionismi ja siihen liittyvä valtionkapitalismi. Valtion kontrolloiman bruttokansan­tuotteen osuus on kasvanut 35:stä 70 prosenttiin kymmenessä vuodessa, mikä vähentää kilpailua.

Pakotteiden, tuontirajoitusten ja muiden määräysten suojissa aloitettu tuonnin­korvausohjelma antaa merkittävää kilpailuetua kotimaiselle yrityksille ja vie suomalaisilta satoja miljoonia euroja.

Ohjelma on Vuorion mukaan muutenkin vain ”paikallisesti puuduttava lääkeaine”, koska Venäjä on teknologiassa länttä jäljessä ja tarvitsee eron kuromiseen investointeja. Innovaatioiden puutteessa on aluksi tyytyminen imitaatioon.

EK:n mielestä tuonnin­korvausohjelma pitää viedä WTO:n riitojenratkaisuun. Venäjä on WTO:n jäsen mutta rikkoo kauppajärjestön sääntöjä monien maiden kohdalla.

Suuri kysymys kaupankin kannalta on se, millaista talouspolitiikkaa Venäjä alkaa harjoittaa ensi kevään presidentin­vaaliensa jälkeen.