Autoveron poistossa piilee pommeja
Liikenne- ja viestintäministeriö haluaisi muuttaa autoverotusta radikaalisti. Tavoitteena on poistaa autovero ja siirtyä sen sijaan ajokilometrien mukaiseen verotukseen.
Virallisesti mitään päätöksiä ei ole tehty ja kaikki erilaiset vaihtoehdot ovat avoinna. Normaaliin tapaan ministeriö on ulkoistanut työn työryhmälle, jota tällä kertaa vetää Jorma Ollila. Sillä on aikaa joulukuulle.
Selvää on, että työryhmä ehdottaa liikenneministeri Merja Kyllösen mielen mukaista autoverosta luopumista ja kilometrien mukaiseen verotukseen siirtymistä.
Ehdotetut summatkin ehtivät jo vuotaa julkisuuteen. Asutuilla alueilla maksu olisi seitsemän senttiä kilometriltä ja asumattomilla puolet siitä.
Niitä vastaan uuden auton ostajien ei tarvitsisi maksaa autoveroa. Se halventaisi autoja useilla tuhansilla euroilla. Kalleimmat autot halpenisivat kymmeniä tuhansia euroja.
Yleensä autoveron muutoksista ei ole ollut tapana huudella etukäteen. Ainakaan ääneen. Niin herkästä ja valtion taloudelle äärimmäisen tärkeästä asiasta on kysymys.
Liikenne kartuttaa valtion kassaa seitsemällä miljardilla eurolla vuosittain. Siitä vain murto-osa palaa tieverkkoon. Suurin osa summasta käytetään hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.
Koska valtion rahantarve on pohjaton, se niistää peltilehmistä kaiken irrotettavissa olevan. Silti lehmän pitäisi pysyä hengissä.
Lypsyvirheet tulevat kalliiksi. Tuoreessa muistissa on viimeisin autoveron korotus.
Valtiovarainministeriön virkamiehet laskivat kartuttavansa sillä valtion kassaa 140 miljoonalla eurolla vuodessa. Korotus osui taantumaan, mikä kuoletti autokaupan pitkäksi aikaa.
Lasketun plussan sijaan valtio menetti kymmenien miljoonien vuosittaiset verotulot. Yksityispuolella moisesta toheloinnista saisi kenkää, mutta ministeriön virkamiehet eivät virheistä hetkahda.
Ihmetystä herättää, ettei autoveron lakkauttamisen mahdollisuus ole tällä kertaa sotkenut autokauppaa. Ilmeisesti se kuulostaa niin mahdottomalta, etteivät kuluttajat siihen usko.
Jos uskoisivat, uusien autojen kauppa pysähtyisi kuin seinään.
Toisaalta muutos on sellainen, ettei sitä voi yhdessä yössä toteuttaa. Pelkkään valmisteluun menee vuosia. Ja senkin jälkeen käyttöön pitää saada siirtymäaika, muuten vanhoista autoistaan veron maksaneet joutuisivat kaksinkertaisen veron maksajiksi.
Eli uudistuksen pitäisi koskea vain uusia autoja. Siihen taas ei valtiovarainministeriö suostu, sillä se notkahduttaisi tilapäisesti verokertymän.
Yksi liikenneministeriön käynnistämän sormiharjoituksen mielenkiintoisin kohta onkin se, että pohdinnan kohteena on asia, josta päättäminen kuuluu valtiovarainministeriölle.
Siinä voi joku saada näpeilleen. Toistaiseksi Kyllösen hyvätkään aikomukset, kuten auton turvavarusteiden verottomuus, eivät ole valtiovarainministeriön puolella edenneet.
Ihan omana sormiharjoituksena voidaan kuitenkin olettaa ihmeen tapahtuvan ja autoveron poistuvan. Suurin voittaja olisi autokauppa. Suomalaiset uusisivat autokantaansa innolla.
Jo tässä vaiheessa voin kertoa, että onni jäisi lyhyeksi, sillä uudistus kiristäisi autoilijoiden kokonaisverotusta. Valtiovarainministeriö ei malttaisi jättää sitä mahdollisuutta käyttämättä kilometrikorvauksesta päättäessään.
Luultavasti maksuvyöhykkeitä rakennetaan enemmän kuin kaksi. Voi vain kuvitella, millainen tappelu niiden rajoista tulee.
Kaikkineen valtio pelaa liikennepeliä huikealla riskillä. Entä jos autoilijat oikeasti alkaisivat kilometriveroon siirtymisen jälkeen rajoittaa liikkumistaan ja tyytyisivät kiillottelemaan uusia autoja talleissaan.
Tai jättäisivät ne kokonaan ostamatta. Suurissa kaupungeissa niin jo tehdään, kun auton pito ja ajokortin hankkiminen on tehty sietämättömän kalliiksi ja autolla liikkuminen vaikeaksi.
Muitakin kysymyksiä on. Seurantajärjestelmän rakentaminen ja ylläpito tarjoaa oivan rahastusmahdollisuuden yrityksille. Vaan kenen taskusta ne rahat on pois?
Ja miten kaikkia autoja koskeva seuranta suhtautuu yksilön tietosuojaan? Se päästää isoveljen aika lähelle.
jarmo.palokallio@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
