Metsä nielee hiiltä
Metsien merkitys ilmastolle jää tavalliselle kadunmiehelle kovin hämäräksi, jos käsityksen koettaa perustaa ilmastokeskusteluun ja ilmastopolitiikan päätöksiin.
Puheilla ja päätöksillä ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, että mitä nopeammin metsä kasvaa, sitä enemmän se sitoo hiilidioksidia.
Lisää sekaannusta voi olla luvassa uuden, valmisteilla olevan ilmastolain myötä. Se asettaisi päästövähennystavoitteet myös päästökaupan ulkopuolisille elinkeinoille, kuten metsätaloudelle.
Jos lainsäätäjä kirjaa tavoitteita, on selvää, että ne ohjaavat kohteena olevien elinkeinojen viranomaissäätelyä. Tiedossa olisi taatusti uutta byrokratiaa. Vaadittaisiinko hakkuulupaan jatkossa kenties selvitys yksittäisen toimenpiteen ilmastovaikutuksista?
Metsiä on tähän saakka kohdeltu kehnosti ilmastopäätöksissä. Kun tieto päästöoikeuksien kaupasta aikanaan tuli, metsänomistajat ymmärsivät omistavansa hiilinieluja, joille nyt määriteltäisiin myös rahallinen arvo.
Vaan eivätpä päässeet metsänomistajat myymään päästöoikeuksia. Metsät toki laskettiin kansalliseen hiilitaseeseen, Suomen yhteiseksi hyväksi.
Ihmeitä tapahtui vuosi sitten Durbanin ilmastokokouksessa. Siellä Suomen metsien hiilinielut muuttuivatkin päästöksi – muuhun käyttöön siirtyvä metsäala pienentää hiilinielua, mikä johtaa Suomen korvausvastuuseen.
Tämä kymmenien miljoonien eurojen vuosittainen vahinko myönnettiin EU-tasolla vääryydeksi Suomea kohtaan. Kiitokseksi siitä, ettei Suomi kaatanut Durbanin sopimusta, EU lupasi myöhemmissä päätöksissä hyvittää vahingon. Näitä päätöksiä on turhaan odoteltu.
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kaipaa uusien rajoitusten sijaan kannustavaa järjestelmää, jossa metsänomistajat saisivat korvauksen tuottamastaan hiilinielusta (MT 21.11.).
Tämä poikkeaisi monesta muusta ilmastotoimesta tehokkuudellaan, ymmärrettävyydellään ja oikeudenmukaisuudellaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
