UUTISTAUSTA Mitä Ruotsi tekee?
Viime viikkoina raukkamainen hiljaisuus on pitänyt Suomen poliittista eliittiä rautaisessa otteessa.
Niillä, jotka vuosien ajan ovat suu vaahdossa riekkuneet, kuinka EU nakertaa jäsenmaidensa kansallista itsemääräämisoikeutta, ei ole ollut mitään huomauttamista tavasta, jolla Venäjä pakotti Ukrainan hallituksen polvilleen kaasuaseella uhaten.
Eikä niiltä, joiden sydän läpättää maailman jokaisen köyhän ja sorretun puolesta, ole ollut ainuttakaan lämmintä sanaa sanottavana niille kymmenille tuhansille, jotka parin viikon ajan yötä päivää uhmasivat hallitusta ja kylmää säätä Kiovan Itsenäisyyden aukiolla.
Esiteltyään joulukuun alussa Ruotsin ulkopolitiikkaa Helsingin yliopistossa järjestetyssä seminaarissa, Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt piti seuraavana päivänä Tukholmassa sotatieteellisessä akatemiassa luennon, jossa hän kävi yksityiskohtaisesti läpi Ruotsin uusittavana olevan ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteet – siis sen, mitä Georgian sodasta ja Ukrainan hallituksen nöyryyttämisestä on otettu opiksi.
Esitys ei paljasta, mihin Ruotsin poliittinen ja sotilasjohto lopulta päätyy, kun nyt menossa oleva puolustusrevisio aikanaan valmistuu – eri vaihtoehdot esitellään poliittiselle johdolle vasta ensi vuoden maaliskuun lopulla. Paljosta on kuitenkin ehditty jo sopia.
Bildt muistutti Ruotsin kylmän sodan aikaisen ulkopolitiikan kaksijakoisuudesta: Puolueettomuuteen tukeutuneen virallisen ulkopolitiikan alla, tavallisten ruotsalaisten näkymättömissä, oli turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kova ydin, jossa kukaan ei enää 60-luvun jälkeen oikeasti uskonut mahdollisuuteen säilyä maanosassa syttyvän aseellisen konfliktin ulkopuolella. Suunnitelmat laadittiin sen, ei suurelle yleisölle vakuutetun mukaisesti.
Venäjän uhkaa Bildt käsitteli sekä historian että nykypäivän valossa. Euroopassa Venäjä on turvautunut asevoimaan vain, kun sillä on ollut Länsi-Euroopassa voimakas liittolainen: Napoleon luovutti Suomen venäjälle 1808 ja Hitler Baltian maat ja Suomen Stalinille 1939. Putinilla ei tällaista kumppania ole.
Nykyvenäjää Bildt luonnehtii kolmella ulottuvuudella: sisäisesti se kehittyy yhä autoritäärisempään suuntaan, sen johto unelmoi lähialueiden palauttamisesta valtakunnan yhteyteen ja se nykyaikaistaa asevoimiaan aina vain ponnekkaammin.
Varmin rauhan ja vakauden turva Euroopassa on Bildtin mukaan maanosan demokratioiden keskinäinen yhdentyminen, jota täydentää luja ja elinvoimainen transatlanttinen linkki Naton muodossa.
”Me emme ole sen jäsen, enkä näe että meillä olisi välttämättömiä poliittisia edellytyksiä muutokseen tässä suhteessa, mutta ainakin Suomen kanssa me kehitämme aktiivista kumppanuutta.”
Puolustusyhteistyötä Suomen ja myös muiden pohjoismaiden kanssa Ruotsi aikoo Bildtin mukaan muutoinkin tiivistää siitä riippumatta, mihin toimiin puolustussuunnittelussa yleisesti päädytään.
Jos sen sijaan EU tai Nato murenevat, silloin Eurooppa muuttuu vaaralliseksi: ”Sellaisessa mahdollisessa tilanteessa ehkä yhtä ratkaisevia kuin muodollisten velvoitteiden olemassaolo tai niiden puute ovat läheiset yhteydet, luottamus ja keskinäinen ymmärrys.” Tuskin on väärin olettaa, että Bildt puhuu suhteesta Yhdysvaltoihin.
Ruotsi rakentaa uutta puolustustaan harkiten. Päätös työn aloittamisesta tehtiin 2009, maaliskuussa 2010 annettiin käsky uuden puolustussuunnitelman laatimisesta ja vuodesta 2011 on puolustusmäärärahoja nostettu jatkuvasti. Ensimmäisenä tästä pääsi hyötymään radiotiedustelu FRA. Sen tehtävänä on varoittaa maan johtoa uhan olemassaolosta hyvissä ajoin, jotta sille jäisi aikaa hankkia vastatoimiin tarvittavat ase- ja muut järjestelmät.
Ruotsin kannalta taloudellisesti menestyvä, puolustuskykyinen ja puolustustahtoinen Suomi on yhä tärkeä osa Ruotsin omaa puolustusta – siksi yhteistyötä ollaan valmiit kehittämään. Toivottavasti Suomessa osataan ajoissa tarttua ojennettuun käteen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
