Leipuriveljekset manaavat yrittämisen hankaluutta
Pasi (vas.) ja Lauri Paakkonen luottavat leipomossaan paikallisuuteen. ”Emme kilpaile isojen leipomoiden kanssa ja uskomme, että myös yhä useampi kuluttaja haluaa jättää eurot pyörimään kotimaahan.” Pasi Leino Kuva: Viestilehtien arkistoSALO (MT)
Jauhot pöllyävät, kiviarinauuni hohkaa ja kermakuorrutusta puskee kakkuihin. Lauri Paakkonen vetelee leipälapiolla tulikuumia viinereitä ulos uunista ja puhisee.
Nyt on asiaa maalle muodostettavalle uudelle hallitukselle.
”Minä en sano mitään, olen samaa mieltä kuin tuo velipoika.”
Velipoika on Salossa toimivan Kuiron leipomon toimitusjohtaja Pasi Paakkonen. Veljekset pyörittävät 77-vuotiasta leipomoa. He tietävät kokemuksesta, ettei pienellä ole helppoa suurten puristuksessa. Yrittäjän arki on erityisen tuttua Pasille, joka pyörittää päätyönään omaa mattoalan maahantuontiyritystään.
”Pienyrittäjille on vähitellen kertynyt tolkuton määrä lakisääteisiä velvoitteita ja byrokratiaa. Varsinaiseen työhön ja yrityksen kehittämiseen ei tahdo enää riittää aikaa, voimia ja intohimoa, vaikka ne ovat menestymisen ehto”, Pasi sanoo.
Veljekset tuskailevat työn arvon romahdusta: ”Ei ole oikein, että pienellä palkalla pärjää verojen ja korkeiden elinkustannusten vuoksi huonommin kuin erilaisilla korvauksilla.”
Työn antaminen ja tekeminen pitää saada kannattavaksi, Suomen verorasitetta pienentää ja vientiä tukea.
”Emme me pärjää täällä myymällä kahvia toisillemme.”
Ei tarvitse arvata, että täällä jauhopussien keskellä kannatetaan yrityskohtaista sopimista, vastustetaan palkallisia arkipyhiä ja halutaan lisätä Ruotsin mallin mukaan työntekijöiden omavastuuta.
Lauri Paakkonen on kehitellyt essu päällään myös työllistämiskeinoja.
”Harjoittelija pitäisi voida palkata puolella hintaa ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi, sillä palkka ei voi olla 70–80 prosenttia ammattilaisen palkasta. Työttömän tulisi saada ensimmäiset kolme kuukautta työajastaan työttömyyskorvausta ja loppuosan palkastaan työnantajalta.”
Leipomo on periytynyt Paakkosten isovanhemmilta ja menestynyt paikallisuudellaan. Käpykakut ovat tunnettuja, mutta myyntivitriinissä on hengästyttävä määrä kaikkea muutakin: saaristolaislimppuja, pitkoja, bebé-leivoksia, viinereitä, kakkuja...
Omistaja Lauri leipoo ja tiskin takana häärii Pasin tyttäriä ja Laurin avovaimo.
”Henkilöstömenot ovat suurin kustannuserä, joten yrittäjäperheen pitää joustaa.”
Venyminen koskee etenkin kallista viikonloppu-, aamu- ja ilta-aikaa.
Kuiro ei ole kasvuyritys, koska kasvuun ei ole varaa. Käsityöleipomon uudistaminen olisi helposti miljoonainvestointi ja riskit valtavat. Lisäksi elintarvikealan vaativat määräykset suosivat suurteollisuutta, Paakkoset sanovat.
”Miksi yrityksen pitäisi kasvaa?” Pasi kysyy. ”Tämä tuo kahdelle perheelle toimeentulon ja sen lisäksi työllistämme keskimäärin 20 henkilöä.”
Leipomon liikevaihto on 1,2 miljoonaa euroa.
Jos toimintaa laajentaisi, pitäisi myös myydä enemmän ja laajemmalle. Nyt kaikki tuotteet myydään Salossa, valtaosin kolmessa omassa myyntipisteessä.
Pieni osuus menee S-ryhmälle, vaikkei juuri kannata: kauppa perii markkinointimaksua ja tinkii tukkuhinnasta. Muiden ketjujen ehdot ovat vielä huonommat, ja ulkomaisten yritysjärjestelyt lisäksi sellaiset, ettei Suomeen jää kuin osa-aikaisen myyjän palkkavero.
Eija Mansikkamäki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
