KIRJA 1970-luvun rähinärokkarit näyttivät mallia
Kun Suomi-rock puri ja löi on kokoelma osittain jo unohdettua rockhistoriaa, jonka teemat tuntuvat silti hyvin ajankohtaisilta.
Rempseät suomirock-legendat Mato Valtonen ja Moog Konttinen sekä loviisalainen rock’n’rollin monitoimimies Kjell Zellu Starck raottavat ovea 1970–80-lukujen sääntö-Suomeen, jossa kyti nuorison kapina tylsyyttä vastaan.
Kaikesta päätellen tekijöillä on ollut hauskaa kirjaa tehdessään. Nyt jo keski-ikäistyneet ja keskiluokkaistuneet kirjoittajat muistelevat aikaa pakinanomaisin välähdyksin, joita ryydittävät heidän omakohtaiset muistonsa aikakaudesta.
Lukija viedään Urho Kekkosen ajan Suomeen, jossa oli vain kaksi televisio- ja radiokanavaa ja totta kai paljon lakipykäliä, jotka rajoittivat nuorison hauskanpitoa.
Esimerkiksi bänditoimintaa vaikeutti jo tsaarin aikana säädetty huvivero. Erilaisilla tilaisuuksilla oli erisuuruiset verot. Siksi esimerkiksi rokki-iltoihin otettiin joku lausumaan aluksi yhden runon, jotta päästiin pienemmällä verolla.
Aikakauden rähinärokkarit kuten Mato Valtosen Sleepy Sleepers -yhtye halusivat äänensä kuuluviin usein räävittömän huumorin keinoin.
Lahtelaisyhtyeen kappaleita olivat muun muassa Jytinää Eestissä ja Kaapataan lentokone Moskovaan.
Sliipparit olivat Ylen mustalla listalla, eli heidän musiikkiaan ei ollut lupa soittaa radiossa eikä näyttää live-esiintymisiä televisiossa. Siksi myös tallenteita bändin tuotannosta on vain vähän.
Yhtäältä aikakauden rokkarit halusivat keskioluen kioskeihin ja kyseenalaistivat Suomen ja Neuvostoliiton YYA-liturgian. Toisaalta vaadittiin apua Etiopian nälänhädän uhreille ja huomion kiinnittämistä ympäristönsuojeluun. Tavoitteet olivat moninaisia, eivätkä ne noudattaneet mitään sovittua kaavaa.
Nuorison kapinointi ei ollut 1970-luvun alun vasemmistoradikalismin tavoin puoluepoliittista, vaan halua uskaltaa elää ja rikkoa yhteiskunnan normeja. Ajan henkeä ilmensi ehkä parhaiten pilalehti Pahkasika, joka ei arkaillut tarttua huumorin keinoin herkkiinkään aiheisiin.
Pitkin kirjaa viitataan nyky-Suomenkin kieltoihin ja sääntelyvimmaan, joka ei ainakaan vielä ole osoittanut laantumisen merkkejä.
Ehkä 2010-luvullakin kaivattaisiin enemmän nykymenon kyseenalaistavia artisteja, jollaisia Sliipparit, Juice Leskinen ja Eppu Normaali omana aikanaan olivat.
Riku-Matti Akkanen
Mato Valtonen, Moog Konttinen & Kjell Starck:
Kun Suomi-rock puri ja löi.
304 sivua. Bazar.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
