VIERASKOLUMNI Markkinastalinismi Nallen aatteena
Björn ”Nalle” Wahlroos on nyky-Suomen menestyneimpiä bisneshenkilöitä. Rahansa hän on tehnyt finanssimaailmassa mutta uransa hän aloitti kauppatieteilijänä. Siksi hänessä yhdistyy kaikki, mitä media haluaa: varakkuus ja supliikki. Haitaksi ei ole räväkkä nuoruus taistolaisena, toisin kuin vaikkapa parlamentaarikko Satu Hassilla.
Olisi silti väärin sanoa häntä julkisuustyrkyksi tyhjänpuhujaksi. Nallella on asiaa, jota hän totisesti haluaa Suomen kansalle jakaa. Hän on huolissaan maamme tulevaisuudesta ja lisäksi hänellä mielestään on lääkkeet pelastukseemme. Hän haluaa Suomeen tehokkuutta ja kilpailukykyä, sillä Suomen talousnäkymä on kehno.
Wahlroos puuttuu oikeisiin asioihin. Tavaroiden ja palveluiden viennin pitäisi olla selvästi tuontia suurempaa, jos aiomme pitää totuttua hyvinvointiamme yllä. Ja on meillä asenneongelmiakin: työ ei maistu samalla tavalla kuin sodanjälkeiselle sukupolvelle.
Toteutuksen kohdalla tiemme eroavat jyrkästi. Wahlroos on markkinaliberaali, joka uskoo vapaan kilpailun ratkaisevan tehottomuuden ja työnjaon ongelmat. Kun turhauttavaa säätelyä on vain nimeksi, jakautuvat maailman työt niille, jotka parhaiten osansa hoitavat. Ahneus on hyvästä ja onnistuminen ruokkii koneiston osasia.
Keskiajalla syntinen pääsi taivaaseen maksamalla. Sen lähemmäksi Jeesuksen varoittamasta mammonan palvonnasta on vaikea päästä. Reformisti Martti Luther opetti, että Jumalaa voi ja pitää anekaupan sijasta palvella arjen työssä. Luther, joka meni nunnan kanssa naimisiin, viihtyi kapakoissa, eikä uhrannut elämäänsä pelkälle työnteolle. Mutta vaikka Jeesus oli opettanut, että köyhä pääsee taivasten valtakuntaan ennemmin kuin rikas, ei uskonpuhdistus johtanut vaatimattomamman elämän tavoitteluun. Päinvastoin: reformissa piilikin lopulta sekä kapitalismin että kommunismin perusajatus, maallisen vaurauden tavoittelu.
Ajatus työn pyhyydestä johti markkinaliberalismin syntyyn. Taustalla oli synkkä kalvinismi ankarine velvollisuuksineen. Wahlroosin tavalla puhtaasti viljeltynä sitä voidaan kutsua markkinastalinismiksi. Sen tien päässä ovat sekä kiinalainen että amerikkalainen yhteiskunta.
Ovatko ahneus ja uupumaton työnteko sitten aina pahasta? Tuskinpa. Mutta sukupolvi toisensa perään on joutunut toteamaan, että markkinaliberalismi ei pysty säätelemään itseään, toisin kuin väitetään. Wahlroos itsekin todistelee tuoreessa kirjassaan ”Markkinat ja demokratia”, että Euroopan valtioiden tulisi tehokkaammin ja nopeammin tervehdyttää finanssisektorin 2000-luvulla tekemät virheet. Pankeille hän asettaa vain vähän korjaustehtäviä. Palautan mieliin, että Wahlroos itse on finanssimies korviaan myöten.
Mihinkäs se Kaunisto sitten uskoo? Olen enemmän tuon iloisen luterilaisuuden kannalla. Uskon, että on olemassa kolmas tie, jossa kunnioitetaan talouden kestävyyttä ja ihmisyyttä. Uskon, että maailma ei ole pelkkää matematiikkaa, jossa kaikesta voi tehdä excel-taulukon. Uskon, että tulevillakin sukupolvilla on joku puheoikeus siihen, mitä täällä nyt touhutaan.
Vaadin minäkin yhteiskunnan uudistamisohjelmaa, joka johtaa uuteen työhön ja vaurastumiseenkin. Istutetaan vain se omenapuu, mutta sen alla pitää olla paikka muillekin kuin puunomistajille.
Uskon, että
on olemassa
kolmas tie, jossa kunnioitetaan
talouden kestävyyttä ja ihmisyyttä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
