Vierailija Uusnatsit eivät ole unta
Eero Heinäluoma
SDP:n kansanedustaja
eero.heinaluoma
@eduskunta.fi
On ollut vaikea hyväksyä ajatusta, että meidän rauhallisten
suomalaisten keskuudessa voisi esiintyä uusnatseja ja uusnatsista toimintaa. Viime lauantaina Jyväskylässä nähtyjen pahoinpitelyjen ja mellakan jälkeen silmät täytyy avata; emme elä unessa. Väkivaltaa ja sen uhkaa ei voi enää kohdata vaieten. Se vaatii niin puolueiden kuin järjestäytyneen yhteiskunnan vastatoimia.
Uusnatsistinen järjestö Suomen vastarintaliike syyllistyi viime lauantaina Jyväskylässä
kolmeen pahoinpitelyyn ja mellakointiin. Osa uusnatseista oli varustautunut teräaseilla. Noin 40 hengen rähinäjoukko ruotsalaisilla vahvistuksilla hyökkäsi Sokoksen tavarataloon ja siellä toisinajattelijoiksi miellettyjen kimppuun. Yksi osallistujista kuvasi videokameralla
maassa makaavan pahoinpitelyä.
Tosiasia on, että Jyväskylän
tapahtumat eivät olleet vastarintaliikkeen ensimmäinen väkivaltainen isku. Vuonna
2010 liikkeen jäsenet tekivät kaasuiskun Helsingin Pride-
kulkueeseen. Vuonna 2011 he pahoinpitelivät Oulussa kokoomuslaisen aktiivin. Tammikuussa 2013 liikkeen jäsen syyllistyi Jyväskylässä kirjastossa pidetyn keskustelutilaisuuden järjestysmiehen puukotukseen. Sama henkilö oli kohteena nytkin. Samanlaista kimppuun käymistä on nähty järjestön aktivistien toimesta Vantaalla, Kotkassa ja muuallakin.
Natsi-Saksassa käytettiin aikoinaan samoja menetelmiä. Poliittisia vastustajia peloteltiin, pahoinpideltiin ja uhkailtiin. Katuväkivaltaa käytettiin politiikan välineenä. Valheellista propagandaa levitettiin vastakkainasettelun synnyttämiseksi. Seuraukset ovat useimpien muistissa.
Oikeusviranomaisten on
tutkittava tarkasti, onko väkivaltaisella Suomen vastarintaliikkeellä ja sen peitejärjestöllä Pohjoinen perinne ry:llä edellytyksiä olla laillinen järjestö. Organisoidulle väkivallalle
pitää Suomessa olla nollatoleranssi.
Suomen vastarintaliike esiintyy voimakkaan kansallismielisenä liikkeenä, vaikka sen toimintaa johdetaan Ruotsista. Tuoreet tiedot kertovat tämän yhteispohjoismaisen järjestön tiiviistä yhteydenpidosta Venäjälle. Ääriliikkeillä on taipumus hakea voimaa toisistaan.
Liikkeen sisäisistä keskusteluista käy ilmi systemaattinen pyrkimys houkutella nuoria ja ala-ikäisiä kansallismielisyyden varjolla mukaan uusnatsistiseen toimintaan. Kun nuoret on
saatu mukaan, heidät pyritään asteittain radikalisoimaan.
Vastuunsa uusnatsien
pysäyttämisestä on myös
vakiintuneella puolueilla ja
aivan erityisesti perussuomalaisilla. Jostain syystä väärinymmärretty kansallismielisyys ja viehtymys uusnatsien kanssa
seurusteluun näyttää viihtyvän erityisen hyvin perussuomalaisten liepeillä. Yksi perussuomalainen kansanedustaja toi vieraansa eduskuntaan
tekemään natsitervehdystä. Toinen taas puhuu taistelusta monikulttuurisuutta vastaan ja poseeraa uusnatsien kanssa. Kunnanvaltuutetuista ja kansanedustajien avustajista taas löytyy vastarintaliikkeen jäsenhakemuksen jättäneitä.
Viikonvaihteessa pidettävän perussuomalaisten puoluekokouksen tärkein kysymys on laittaa rajat selviksi uusnatsistiseen toimintaan, vihapuheisiin ja väärinymmärrettyyn kansallismielisyyteen. Poliittisten johtajien kannanotoilla on nyt suuri vaikutus siihen, mihin suuntaan lintukotomme kehittyy ja millainen on Suomen kuva maailmalla.
Vastuuta on kaikilla puolueilla. Kaikkien suomalaisten puolueiden on irtisanouduttava väkivallasta ja pidettävä huolta
siitä, että heidän piirissään ei toimi väkivaltaa käyttäviä ääriaineksia. Suomalaiseen yhteiskuntaan ei kuulu poliittisten päämäärien ajaminen väkivallan keinoin. Ihmisten on oltava
turvassa niin tavalliselta kuin poliittiseltakin katuväkivallalta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
