Pneumaattista
sana sunnuntaiksi
Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”
Joh. 3: 1–8
Ensi sunnuntai on Pyhän Kolminaisuuden päivä. Helluntain jälkeinen pyhäpäivä omistettiin läntisessä kristikunnassa vuonna 1334 kirkon jumalauskon syvimmälle ilmaisulle – kolminaisuudelle. Päivän suomenkielinen otsikko on ”Salattu Jumala”. Uskontunnustuksiemme ilmaisema yksi Jumala kolmessa persoonassa on yhä tieteen ja tiedon aikakaudellakin järkemme ulottumattomissa. Siksipä kai monet modernina itseään pitävät ilmoittavat etteivät voi uskoa – samalla hekin kuitenkin toivovat jotain järjen yläpuolelle ulottuvaa tunnetta tai tietoisuutta.
Evankeliumissa etsijän ja ihmettelijän paikalla on Nikodemos, Jeesuksen ajan juutalainen hallitusmies Jerusalemista. Ministerismies ei kai kehdannut tulla päivällä paljon parjatun ja päivitellyn opettajan puheille, mutta tuolla kerralla yö oli päivää viisaampi. Uuden alun mahdollisuus, jota Jeesus tarjoaa ja vaatiikin Nikodemokselta, taitaa olla juuri sitä, mitä mekin syvimmässämme janoamme. Vanhan uudistamista ei voi loputtomiin venyttää, vanha nahka vain ratkeaa jossain rypynpoiston vaiheessa.
Evankelista Johannes leikittelee kreikan kielellä, kun hän kertoo Jeesuksen ja Nikodemoksen yökohtaamisesta. Kreikan kielessä tuuli ja henki ovat sama sana – pneuma – ja puheessa merkitys pitää ymmärtää asiayhteydestä. Henki on kuin tuuli ja tuuli on kuin henki – siinäpä hieno tapa kuvata jumalisuuden salaisuutta arjen ja elämän tasolla.
Me olemme tottuneet pneumatiikkaan teknisten ratkaisujen yhteydessä. Ilman paineilmalla, siis kahlitulla tuulella toimivia laitteitta ei yksikään tehdas toimisi. Tutuinta paineilmakäyttö taitaa olla busseissa. Jousitus toimii, jarrut toimivat ja ovet avautuvat ja sulkeutuvat, kuinkas muuten kuin pneumaattisesti. Ilman paineilmaa matka päättyisi saman tien, ja joskus paukkupakkasilla päättyykin.
Eikö meidän ikuisuutta kaipaaville sydämillemme Jumalan hengen kosketus ole yhtä olennaista kuin pneumatiikka bussille. Pyhä Kolminaisuus ei ole mikään ”tuulimyllyn lämmittäjä”, jollaiseksi savolaiset mainitsevat turhanaikaisen. Näkymätön Jumalan Henki tekee työtään meissä meidän elämänmatkamme aikana – nostaen ja kantaen, avaten ja sulkien, jarruttaen ja päästäen taas vapaaksi lähtemään.
Hyvän hengen matkaa ja hyvällä tuulella – vapaasti hengittäen ja ilman turhia paineita!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
