Mallas-Akka syntyy yhden naisen voimin
Päivi Malmberg arvioi tumman Kuura-Akan väriä ja makua. Talvisen kausioluen jälkeen on aika panna Pellonpekko porisemaan kesää varten. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoSAUVO (MT)
Jokunen vuosi sitten Päivi Malmberg janosi elämänmuutosta. Perheessä elettiin murheellista aikaa, joten maisemanvaihto tuntui lohduttavalta ajatukselta. Maaseudun rauha houkutteli, ja Malmberg muutti miehensä kanssa Tuusulasta Sauvoon.
Samalla yli 30 vuotta kestänyt ura ravintola-alalla päättyi.
Sauvon Panimotupa starttasi vanhassa navetassa vuonna 2013.
Vaikka Malmberg tykkäsi asiakaspalvelusta, hän nauttii nyt omasta rauhasta.
”Vanhempana tulee kärttyisemmäksi, eikä enää siedä niin paljon”, yrittäjä naurahtaa.
Malmberg ei tunne muita naisia, joilla olisi oma panimo. Pärjääminen miesten maailmassa tuntuu hyvältä.
Työnjako Malmbergien taloudessa on se, että mies käy palkkatöissä ja rouva keskittyy oluen panemiseen. Tuotantomäärät ovat toistaiseksi pieniä.
Viime vuonna olutta syntyi alle 3 000 litraa. Sitä riittää myytäväksi lähikauppoihin.
Tämän vuoden tavoite on 5 000 litraa. Kovin paljon suurempia kasvuhaluja Malmbergilla ei ole. Homma saa pysyä paikallisena.
Panimon päätähti on Mallas-Akka, joka on pils-tyyppinen, suodattamaton pohjahiivaolut. Sen talvisempi variaatio on tumma Kuura-Akka.
Oluet ovat suodattamattomia, koska Malmberg haluaa, että raaka-aineet maistuvat kunnolla. Akat saavat olla aitoja ja maanläheisiä.
”Periaatteena on, ettei mitään lisätä tai poisteta. Jokaisen erän ei tarvitse maistua tismalleen samalta. Akat elävät omaa elämäänsä.”
Malmbergilla ei ole sääntöjä oluen nauttimiseen.
”Olut sopii juuri siihen tilanteeseen, kun sitä haluaa juoda.”
Malmberg valmistaa olutta myös läheiseen Rantolan puotiin ja kievariin. Oluen nimi on Karunan Rantgallo.
Tilauksesta syntyy myös jouluolutta. Kesäksi valmistuu erä Pellonpekkoa. Se on saanut nimensä karjalaisten henkiolennosta, joka suojeli ohraa.
Syksyllä huulille nousee Syys-Matti. Huurteinen on nimetty Malmbergin miehen mukaan. Kuin sattumalta Mattilan tila sijaitsee Mattilassa ja ohi kulkee Mattilantie.
”Enää matimmaksi ei voi muuttua”, Malmberg nauraa.
Panimon perustaminen kävi Malmbergin mielestä yllättävän mutkattomasti.
”Onhan se toki itsestäkin kiinni, lähettääkö tarvittavat paperit ajoissa ja pitääkö yhteyttä viranomaisiin oma-aloitteisesti.”
Ainoa kommervenkki oluen valmistukseen aiheutuu Suomen lainsäädännöstä. Lopputuotteessa saa olla korkeintaan 4,7 prosenttia alkoholia, jotta sitä saa myydä kaupoissa. Mäskäyksessä syntyvän sokerin määrää on säännösteltävä tarkasti ja kenties lisättävä vettä, jotta vaatimus täyttyy.
Malmberg toivoo, että lakia höllennettäisiin niin, että omaa olutta saisi myydä suoraan panimolta. Se vilkastuttaisi myös matkailua alueella.
Aluksi Malmberg suunnitteli viinitilan perustamista. Hän kävi kurssinkin, mutta olut vei lopulta voiton. Panimo sopii kuin nenä päähän mallasohrapeltojen keskelle.
”Toki saatan tehdä viiniäkin vielä joskus, esimerkiksi raparperikuohujuomaa.”
Malmberg tekee yhteistyötä paikallisen liköörimestarin kanssa. Navetassa syntyy lakka-, puolukka ja mustikkalikööriä tilaustuotteina. Kokeilulistalla on myös pihlajalikööri.
Malmberg testailee ennakkoluulottomasti erilaisia makuja. Nytkin panimon puolella pulputtaa kokeellinen yrttiolut. Kyseessä on asiakkaan kanssa suunniteltu tilaustuote, jollaisia Malmberg tekee mielellään.
”On mukavaa, että asiakkaat pääsevät osallistumaan prosessiin.”
Malmberg aikoo kokeilla humalan kasvatusta. Toistaiseksi sitä ei tuoteta Suomessa.
Hän haikailee myös paikallisten pienmallastamojen perään, koska ne rikastuttaisivat raaka-ainetta. Nyt maltaat tulevat isosta mallastamosta.
Malmberg suunnittelee naapurin ohran mallastamista pihasaunassa. Entisaikaan juuri se oli ”akkojen hommaa”.
Palkitsevin vaihe oluen valmistuksessa on pullottaminen.
Silloin suusta pääsee huokaus: ”Oi, että tämä on hyvää.”
KATJA LAMMINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
