Koneellinen lannanpoistoteki lopun niskan jumituksesta
Katri Pakarisen takana karsinassa näkyy luukku, johon lanta pudotetaan. Marita Waenerberg Kuva: Viestilehtien arkistoKOKEMÄKI (MT)
”Kun olin tehnyt töitä uudessa tallissa kaksi viikkoa, havahduin äkkiä kummaan ilmiöön: minullahan ei ole niska ollenkaan jumissa!”
Kokemäkeläinen hevosyrittäjä Katri Pakarinen on erittäin tyytyväinen uusiin tiloihin, joihin hän hoidokkeineen muutti joulukuussa.
Täällä voivat hyvin niin hevoset kuin ihmisetkin. Hoitajien ei enää tarvitse rahdata lantaa kottikärryillä, ja eläimillä on tilaa, rauhaa ja raikasta ilmaa.
Pakarisen hevosura alkoi aikanaan ”normaalista höyrähdyksestä ponitalutusratsastuksessa”. Ravikoulun, kengitysseppälinjan ja ulkomaan harjoittelun jälkeen hän päätyi hoitamaan Janne Ranta-Krenkun hevosia.
Kun työnantaja lähti ulkomaille ja Pakariselta oli menossa työpaikka, hän loi sen itse. Yrittäjäuraa on nyt takana seitsemisen vuotta.
Uusi sivu käännettiin viime vuonna, kun Pakarinen pääsi muuttamaan PV-Tallien rakennuttamiin tiloihin Kokemäen raviradan kupeeseen. Toisena vuokralaisena on Teemu Toroska.
Vuokralaiset saivat jo suunnitteluvaiheessa kertoa toiveitaan ja osallistua projektiin.
Talli rakennettiin puolalaiseen metallihalliin, jonka harjakorkeus on 7,5 metriä.
Tila on jaettu pitkittäin kahteen osastoon – kummallekin vuokralaiselle on omansa. Molemmilla puolilla on 23 tilavaa karsinaa.
Karsinarakenteet ovat kotimaiset, varta vasten tänne tehdyt. Jokaisen karsinan oviaukko on niin laaja, että kuivikkeet voi ajaa sisään pienkuormaimella.
Osa karsinan etuseinästä on ylhäältä alas ulottuvaa metalliputkea. Näin hoitaja näkee yhdellä vilkaisulla ohi kävellessään, miten karsinassa jaksellaan.
Koneellinen lannanpoisto on hoitajalle iso apu.
Joka karsinan lattiassa on pieni avattava luukku, minne lanta talikoidaan. Raapat kuljettavat lannan karsinoiden alla olevassa kourussa tallin poikki kulkevaan isompaan kouruun. Sen päästä kaira kuljettaa lannan lantalaan.
Toroskan puolella kuivikkeena on olkipelletti, Pakarinen käytti talvella turvetta ja nyt purua. Lannanpoisto toimii hyvin kaikilla.
Vain pitkä heinä, jota jotkut lihomiseen taipuvaiset hevoset saavat, aiheutti ongelmia. Sitä opittiin annostelemaan vähän kerrallaan, ja ongelma poistui.
Ilmastointiin on tallissa keskitytty erityisesti.
Käytävällä on lattialämmitys, joka kuivattaa kosteuden.
Koko harjan mittaiset kattoikkunat olivat talvellakin aina auki.
Sivuikkunat aukeavat automaattisesti, kun kosteus ja lämpötila sitä vaativat. Tällaista tekniikkaa on aiemmin totuttu näkemään lähinnä kasvihuoneissa.
Tavoitteena on, että tallissa on koko ajan raikasta ja viileää, talvella noin kahdeksan astetta.
Talvella juomakuppien vesi lämmitetään. Urheiluhevosen on tärkeää juoda runsaasti, eikä jääkylmä vesi houkuttele.
Hevosilla on oma rauha, sillä valjastus- ja pesutilat ovat erillään ison oven takana.
Myös käsittelytilat ovat avarat ja helpot pitää puhtaina. Ne pidetään talvellakin lämpiminä, jotta ihmisillä on mukava työskennellä.
Kuivikkeet ja rehut pidetään rakennuksen päädyssä, nekin katon alla lämpimissä tiloissa.
”Ei tarvitse talvella lähteä hikisenä pakkaseen repimään jäätynyttä kuiviketta”, Pakarinen kiittelee.
Tilava varusteiden kuivaushuone on yksi Pakarisen ylpeydenaiheista. Huoneessa on lattialämmitys ja huippuimuri, kuten pesutilassakin.
Rakennuksen lämmitys hoidetaan hakkeella.
Tallin vieressä on tilavat, kuivapohjaiset ulkoilutarhat. Niiden aidat on tehty periaatteella ”niin että varmasti kestää”. Tolpat ovat betonia ja poikkipuut metalliputkea. Lisäesteenä on sähkölanka.
Muutenkin paikka on ihanteellinen. Vieressä on hyvä ravirata ja hiittisuora sekä vielä hienot metsälenkkimaastot.
Kaikille tärkeille raviradoille on kohtuumatka.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
