EU hakee ruuan nimisuojasta vauhtia vientiin
BRYSSEL (MT)
Elintarvikkeiden nimisuoja on noussut EU:n kärkitavoitteeksi vapaakauppaneuvotteluissa.
EU-komissio on pitänyt suurena voittona Kanadan kanssa pari viikkoa sitten solmittua sopimusta, jossa Kanada suostui tunnustamaan yhteensä 145 suojattua nimikettä. Kaikkiaan nimisuoja on EU:ssa lähes 1 200 elintarvikkeella.
EU:n maatalouskomissaarin Dacian Ciolos¸in mukaan ruuan maantieteellinen nimisuoja on kynnyskysymys myös Yhdysvaltain kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa.
”Nimisuoja on erinomainen tapa markkinoida eurooppalaista laatua ja ruokaperinnettä maailmalla”, Ciolos¸in tiedottaja Roger Waite sanoo.
Selvitysten mukaan nimisuojattujen tuotteiden hinta on yli kaksinkertainen suojaamattomiin verrattuna.
Nimisuoja tarkoittaa esimerkiksi sitä, että fetaksi saa nimittää ainoastaan Kreikassa vuohen- tai lampaanmaidosta valmistettua juustoa.
Pohjois-Amerikassa ja monessa muussa maassa on olemassa vain tavaramerkkejä. Suurin ero EU:n alkuperäsuojaan verrattuna on siinä, että kuka tahansa voi ostaa tavaramerkin ja valmistaa sen nimistä tuotetta missä tahansa.
Kanada-neuvotteluissa kiistaa aiheutti se, että parmankinkku on kanadalaisen yrityksen omistama tavaramerkki, eikä alkuperäistä italialaista kinkkua ole saanut myydä maassa oikealla nimellään.
Kiista ratkaistiin lopulta siten, että kumpaakin tuotetta saa myydä samalla nimellä. Kanadalaisiin kinkkuihin ei kuitenkaan saa jatkossa liittää harhaanjohtavaa tietoa, kuten Italian lippuja.
Suurin osa EU:n nimisuojatuista elintarvikkeista tulee Välimeren alueelta.
Suomalaisia tuotteita on tähän mennessä rekisteröity yhdeksän. Mukana ovat muun muassa Lapin poronliha, karjalanpiirakka ja Kitkan viisas -muikku.
Kanada-sopimukseen Suomi ei tiettävästi edes yrittänyt saada omia tuotteitaan mukaan. Ruotsi sai ujutettua pakettiin Perämeren muikun mädin eli Kalix Löjrommin.
”Mielenkiinto on meillä herännyt aika hitaasti. Iso elintarviketeollisuus ei ole ollut kiinnostunut nimisuojasta”, MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi sanoo.
Syväniemi näkee nimisuojassa kuitenkin mahdollisuuden brändätä suomalaista ruokaa ja ruokakulttuuria. Keskustelua on herätelty esimerkiksi suomalaisen ruisleivän suojaamisesta (MT 30.10.).
”Ruis on maailmalla kovassa huudossa. Esimerkiksi Pariisissa ja New Yorkissa on ruisleipäleipomot. Nimisuoja varmistaisi, ettei kukaan muu nappaa ruisleipää.”
Nimisuojan painottaminen kauppaneuvotteluissa on herättänyt tuottajapiireissä myös huolta. Pelkona on, että vastalahjana nimisuojan tunnustamisesta EU avaa isoja kiintiöitä halvalle tuontilihalle.
Kanadalle luvattujen 50 miljoonan kilon nautakiintiön ja 75 miljoonan kilon sianlihakiintiön on arvioitu rokottavan varsinkin pohjoisen Euroopan tuottajia.
”Jos nimisuoja vaihdetaan amerikkalaiseen halpalihaan, tehdään ruokaturvan ja laadun kannalta huono kauppa”, Syväniemi pohtii.
Komissiosta vakuutellaan, ettei nimisuojaa ajeta mihin hintaan hyvänsä. Kanadalle annettiin maataloudessa periksi, koska lääkkeissä ja autoissa voitettiin.
”Bulkkituotannolla eurooppalainen maatalous ei kuitenkaan pärjää. Vahvuuksiamme ovat laatu ja perinne, joista kiinalaiset ja venäläiset ovat valmiita maksamaan”, komissaarin puhemies painottaa.
Yhdysvaltojen lisäksi EU käy vapaakauppaneuvotteluita parasta aikaa myös Japanin kanssa. Syväniemi kannustaa Suomea olemaan neuvotteluissa hereillä.
”Japanilaiset ovat automaattisesti Suomi-myönteisiä. Siellä on iso kiinnostus esimerkiksi marjatuotteita kohtaan.”
NIKLAS HOLMBERG
Mielenkiinto on meillä
herännyt aika
hitaasti. Iso elintarviketeollisuus ei ole ollut kiinnostunut nimisuojasta.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
