Tietokirjailija pysyy kannassaan suden ulosteiden vaaroista: "Hieman hämmästelen ylimielisyyttä"
Granlund huomauttaa, että tutkijan tulee jo ammattinimikkeensä puolesta edustaa luotettavaa ja puolueetonta näkemystä.
Granlundin mukaan ekinokokin levinneisyys riippuu lähes yksinomaan susikannan suuruudesta. Kuva: Markku VuorikariSuden ulosteiden keräämisen vaaroista varoittanut tietokirjailija Kaj Granlund pysyy kannassaan senkin jälkeen, kun Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Katja Holmala tyrmäsi Granlundin väitteet.
"Susien ulostenäytteitä kerättäessä hirviekinokokkiin liittyvä tartuntavaara on äärimmäisen pieni, kun noudatetaan normaalia tutkimushygieniaa", Holmala arvioi.
Granlund huomauttaa, että tutkijan tulee jo ammattinimikkeensä puolesta edustaa luotettavaa ja puolueetonta näkemystä.
"Hieman hämmästelen sitä ylimielisyyttä, jota Luken erikoistutkijat osoittavat ekinokokin vaaroista puhuvia henkilöitä kohtaan", hän toteaa.
Tietokirjailijan mukaan Suomessa on tutkittu ekinokokkia laajemmin edellisen kerran vuonna 2003. Varpu Hirvelä-Kosken johtamassa tutkimuksessa havaittiin, että 30 prosenttia susistamme kantoi tätä loista. Granlund sanoo myös, että vuonna 2015 Suomesta Euroopan elintarviketurvallisuusvirastolle toimitetusta vuosittaisesta zoonoosiraportista ilmenee, että noin 25 prosenttia Suomessa tutkituista susista kantaa ekinokokkia.
Granlundin mukaan ekinokokin levinneisyys riippuu lähes yksinomaan susikannan suuruudesta.
"Eviran tutkija Marja Isomursu osallistui saamani tiedon mukaan Tohmajärvellä tehtyihin tutkimuksiin noin kymmenkunta vuotta sitten, jossa todettiin, että paikallinen hirvikanta oli pahasti ekinokokin saastuttama. Sitä vastoin Tohmajärven naapurikunnissa tätä loista ei hirvissä esiintynyt", hän sanoo.
Ekinokokin esiintymistä hirvikannassamme ei tietokirjailijan mukaan kuitenkaan seurata systemaattisesti. Vaikeutena on se, että kystat esiintyvät pääasiassa hirven keuhkoissa, jotka hirvijahdissa jäävät luontoon.
”Uhkaavatko ekinokokit meitä?” -julkaisussa todetaan Granlundin mukaan, että suden suolistossa olevat munat ovat infektiovaarallisia, ja eläinten ruumiit pitää pakastaa 80 pakkasasteen lämpötilaan 4–5 vuorokauden ajaksi, jotta infektioriskiä ei enää olisi. Vasta tämän jälkeen suolisto voidaan tutkia.
"Tämä lienee sitä Katja Holmalan tarkoittamaa tutkimushygieniaa, mutta voiko tavallinen ulosteiden keräilijä turvautua tällaiseen? Ulostetta ei tarvitse syödä tartunnan saamiseksi, vaan kuivuneesta ulosteesta munat leviävät ilmassa ja on näyttöä, että levittäjinä voi olla jopa ampiainen", Granlund toteaa.
Lue lisää:
Tietokirjailija varoittaa: Jos kerää suden ulosteita, voi saada vaarallisen loistartunnan
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
