Yli kolmen vuoden maa-ainestaistelu tuotti paksun mapillisen paperia. Samalla joutui syventymään perusteellisesti alan byrokratiaviidakkoon, Ralf Sontag Vantaalta toteaa. Kuva: Sanne Katainen
Vantaalainen viljelijä sai taistella maamassojen vastaanotosta pellolle
Kun pellolle levittämistä yritettiin kaikin keinoin estää, viljelijä päätti raivata uutta peltoa kiviseen metsään.
Ralf Sontag raivaa uutta peltoa kiviseen metsään. Maamassoja käytetään kuoppien tasaamiseen ja pellon pinnan muotoiluun. Kuva: Sanne KatainenVantaalainen viljelijä Ralf Sontag heiluttelee muutaman sentin paksuista paperinippua kädessään. Paperipinoa syntyi, kun Sontag halusi käyttää rakennustyömailla syntyneitä puhtaita maamassoja pellollaan, mutta kaupunki vastusti hanketta.
Sontag ei antanut periksi ja kolmen vuoden taistelun jälkeen hän tekee uutta peltoa talon viereiseen metsään. 50 000 kuutiota maamassoja on jo levitetty kiviseen metsään ja lisää tarvitaan.
”Ei peltoa muutoin näin edullisesti saa. Hehtaarista joutuu maksaan pitkälti yli 10 000 euroa”, Sontag kertoo.
Sontag suunnittelee, että kolmen vuoden päästä ensimmäinen osa kymmenen hehtaarin pellosta on viljelyssä ja loputkin pian sen jälkeen.
Sitten hän aikoo ryhtyä perusparantamaan ja oikaisemaan toista peltoa rakennustyömailta kuoritulla puhtaalla maamassalla.
”Pellon pinta nousisi teoriassa kymmenestä sentistä puoleentoista metriin, mutta maa tiivistyy niin, että nosto jää paljon pienemmäksi. Salaojitukset ja lohkojen kallistukset saadaan kuntoon.”
Pellon pinnan muotoilusta ja tarvittavista maamassoista on tarkat suunnitelmat, samoin piiri- ja salaojista. Myös toimenpidelupa on haettu.
Tukioikeuksia vastaraivatulle metsäpellolle ei ole. Sontag suunnittelee siirtävänsä alkuperäisen pellon oikeuden metsäpellolle, kun vanhaa peltoa kunnostetaan.
”Uusia oikeuksia voi myös hakea.”
Metsään raivatun pellon paperisota on käyty ja Helsingin hallinto-oikeus totesi, että puhdasta maamassaa voidaan käyttää pellon perusparantamiseen ja tekemiseen.
Alkuperäinen kiista on vielä Vaasan hallinto-oikeudessa. Sontag odottaa päätöstä ennen kevättä.
”Kiista on kaikin puolin kummallinen ja taustalla on myös kuntapolitikointia.”
Lähellä asuva kuntapoliitikko kampanjoi Sontagin peltohanketta vastaan, mutta on nyt kääntänyt kelkkansa ja pitää hanketta asianmukaisena.
Kielteinen päätös maamassojen levittämisestä tuli sen takia, että massat olivat kaupungin mielestä likaantuneita, vaikka rakennustyömaalta ne lähtivät puhtaina. Likaantuneita maamassoja ei ole lupa käyttää pellolla.
Sontag pitää puhtaiden maamassojen käyttämistä pellon perusparantamiseen kaikin puolin toivottavana.
”Ei niitä maankaatopaikoille saisi kipata, EU:kin antaa hyvän tuen puhtaiden maa-ainesten hyötykäytölle.”
Kaiken lisäksi pääkaupunkiseudulla on huutava pula maamassojen vastaanottopaikoista.
Savea sisältävät maamassat ovat iso ja paheneva ongelmia Vantaan ohella koko rannikkokaistaleella Vaasaan asti ja vielä eteenpäin.
”Niille on vaikea löytää sijoituspaikkaa, koska savimaat eivät sovellu rakentamiseen”, toteaa geotekniikkapäällikkö Heikki Kangas Vantaalta.
Vantaa ottaa kaupungin alueelta tulevia puhtaita maamassoja vastaan Petikonhuipulle. Viime vuonna sinne kipattiin puoli miljoonaa kuutiota, Kangas kertoo.
Petikonhuipun maanvastaanottopaikalle saatiin lisäaikaa, kun Helsingistä tulevia massoja ei vuoden 2011 jälkeen ole otettu vastaan. Petikkokin täyttyy aikanaan.
Massoja pyritään käyttämään viher- ja ulkoilualueilla ja jatkossa tätä joudutaan lisäämään.
Helppoa sopivien kohteiden löytäminen ei ole.
Kangas pitää massoja soveltuvina peltojen pieniin perusparannuksiin, mutta monien metrien paksuiset kerrokset eivät ole sellaisia.
Lisäksi kaupunki joutuu miettimään kaavoitusta ja mahdollisia asuntoalueiden laajenemissuuntia. Paksut savimassat voivat estää rakentamista ja haitata kaupunkirakenteen kehittämistä.
Rakentajat tuskailevat tilannetta. ”Maamassojen sijoittamisessa on isoja ongelmia etenkin pääkaupunkiseudulla”, toteaa ympäristöpäällikkö Jame Welin YIT Infrasta.
Kaupungeissa tilaa on niin vähän, että rakennuksen alta kaivetut massat joudutaan kuljettamaan pois, vaikka ne voitaisiin käyttää uudelleen samalla paikalla.
”Louhetta pystytään käyttämään rakentamisessa ja sille on kysyntää. Parasta olisi, jos louheet voitaisiin murskata rakennuspaikalla, mutta se onnistuu harvoin. Louhe ajetaan läjitettäväksi ja tilalle tuodaan jalostettua kiviainesta.”
Welin pohtii pilaantumattomien maamassojen käyttämistä peltojen korottamiseksi. Ainakin vastaanotolle ja käytölle pitää olla tarkat suunnitelmat ja lupien pitää olla kunnossa.
Savipitoiset massat päätyvät suurelta osin kaatopaikoille. Lainsäädäntökin ohjaa siihen. Jos puhtaalle maamassalle ei ole osoitetta, se muuttuu jätteeksi.
Welin kaipaa kaupungeilta uutta otetta maamassojen hallintaan. Pääkaupunkiseudun laitamille tarvittaisiin isoja, vähintään kymmenen hehtaarin, maamassojen käsittely- ja varastoalueita. Se säästäisi kuluja, vähentäisi päästöjä ja palvelisi kierrättämistä.
”Paikkojen löytäminen ei ole helppoa, sillä kukaan ei halua sellaista naapuriin”, Welin sanoo.
Maamassojen kuljettaminen ja läjittäminen on kallista, ja siitä aiheutuvat kulut ovat mukana rakentamisen hinnassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
