Turvemaiden hakkuut iso haaste metsänomistajajärjestöille

Jaakko Martikainen Harvennushakkuuta turvemaalla. Kuva: Viestilehtien arkisto

Suomen suot ojitettiin valtion tuella pääosin 70-luvulla. Nyt ne puskevat puuta ennätystahtiin, mutta niiden sadonkorjuussa on suuria pullonkauloja.

Jos metsäyhtiö tarjoaa viivästyneeseen turvemaan kasvatushakkuuseen metsurihakkuuta ja toivotaan sitten kädet ristissä kylmää talvea, jokin on pahasti pielessä. Kukaan ei halua ottaa asiasta vastuuta ja puhutaan vääristä asioista, vaikka turvemaiden kesäkorjuun telakonepohjaiset ratkaisut ovat olemassa.

Metsäteollisuus valittaa yhtenään puupulaa ja tuo miljoonia kuutioita kuitupuuta sekä idästä että lännestä. Metsäyhtiöt puhuvat kovasti turvemaiden puunkorjuusta, mutta yhtenään keskustelu ajautuu lillukanvarsiin, kun puhutaan telojen leveydestä, pyörien lukumäärästä tai turvemaan ongelmista. Kuten alhaisista kertymistä, vaikka ”rääseikköjen” kunnostushakkuista saattaa tulla puuta satakin mottia hehtaarilta.

Metsäyhtiöt vierittävät vastuun mielellään muutoshaluttomille urakoitsijoille, jotka eivät kuulemma halua investoida uudenlaiseen telakalustoon. Puunkorjuun pitää olla kuitenkin kannattavaa liiketoimintaa.

Jos uusien telakoneidensa kanssa normaalitaksoilla juuttuu pelkille turvemaille, on urakoinnin kannattavuus uhattuna. Turvemaiden hakkuista, erityisesti harvennuksista, pitää pystyä maksamaan korotettua taksaa, varsinkin kun myös turvemaan hakkuut pitää hoitaa laadukkaasti.

Myös valtion etu on edistää turvemaiden metsien hyödyntämistä, jotta aikanaan maksetuille metsäparannusvaroille saadaan tuottoa. Metsäntutkimuslaitos onkin tuottanut kiitettävästi teknistä tietoa asian tiimoilta; sen käytäntöönpano vain puuttuu.

Suurin intressi turvemaiden metsien hyödyntämisessä on kuitenkin metsänomistajilla. Jos alueesta riippuen 10, 20 tai 30 prosenttia yksittäisen metsänomistajan metsästä jää osin tai kokonaan hakkuiden ulkopuolelle, taloudelliset menetykset ovat merkittävät, varsinkin kun turvekankaiden tuottokyky voi olla kovia maita suurempi.

Ainakin minä olen valmis tinkimään kantohinnasta, jotta saan varmuuden siitä, että turvemaiden hakkuut saadaan hoidettua ajallaan ja ilman kohtuuttomia riskejä. Parin euron alennus kantohintaan on halpa hinta siitä, että metsätilan tehollinen pinta-ala kasvaa 20 prosenttia.

Tämän vuoksi ihmettelenkin suuresti metsäomistajatahojen passiivisuutta asian tiimoilta, koska nykytilanteessa metsäomistajat häviävät eniten. Sekä MTK että metsänhoitoyhdistykset voisivat olla aloitteellisia ja omalta osaltaan selvittää ja edistää tarvittavia joustoja turvemaiden puun hinnoitteluun, jotta turvemaiden puunkorjuu houkuttelisi teollisuutta tai urakoitsijoita.

Toisaalta turvemaiden puunkorjuu voisi tarjota mh-yhdistyksille mahdollisuuksia tuottavaan uuteen liiketoimintaan, kun niiden rahoitus jatkossa uudistuu.

Asia pitäisi myös markkinoida metsänomistajille, jotka eivät välttämättä täysin ymmärrä rääsekköidensä mahdollisuuksia. Metsänomistajien näkökulmasta tämä asia on paljon tärkeämpi asia kuin uusi metsälaki.

Pekka Muuttomaa

metsänomistaja/hoitaja

Pohjois-Satakunta

Avaa artikkelin PDF