Olemme menossa kohti jääkautta

Katariina Perttula kannatti ympäristöön ja ilmastoon sijoittamista (MT 30.5.). Hän kohdisti kirjoituksensa ilmeisesti Suomeen.

Väestömme on 0,7 promillea (tuhannesosaa) maapallon ihmisjoukosta. Tehtiinpä täällä mitä taikatemppuja tahansa, niin kovin ovat pienet globaalit vaikutukset. Ne häviävät arvioiden virheosuuksiin.

Totta kai toimintamme tarkoitus onkin olla esimerkkinä ja toivoa, että sillä olisi kerrannaisvaikutuksia väkirikkaissa maissa.

Muutama kymmenen vuotta sitten puhuttiin uudesta jääkaudesta. Nyttemmin ilmastotieteilijät ovat aika yksimielisesti alkaneet julistaa tuomiopäivän tulevankin ilmaston lämpenemisen muodossa. Mutta yksi on varmaa. Olemme menossa hitaasti kohti jääkautta. Nyt ilmastomme on viileämpi kuin viime jääkauden jälkeen.

Kolumbian yliopiston professori Peter de Menocalin mukaan se tullee 30 000 vuodessa. Ilmastoon vaikuttavat muun muassa mannerlaattojen liikkeet, tulivuoren purkaukset (niiden tuottama hiilidioksidi, myös ihmisen tuottama), pienhiukkaset, pilvet, tuulet, maapallon akselikulman ja kiertoradan muutokset (esimerkiksi Milankovicin jaksot) sekä auringon aktiivisuus. Mutta pääosin ilmastomme muutoksen alkuvoima tullee ”avaruudesta”, eli on astronominen.

Perttulan heitot kaivosten, maalämpökaivojen, langattomien laitteiden tukiasemien ja mikroaaltouunien vaikutuksista ovat marginaalisia. Itsekin laitatin juuri maalämmön ja koin tehneeni nimenomaan ympäristöteon siirtymällä uusiutuvaan energiaan. Kyllä siinä sähköä säästyy. Suurilmasto on globaali. Nyt sitä saastuttavat suuret taloudet, kuten USA, Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä. Suomen osuus on pieni.

Sinänsä ilmastonmuutoskeskustelu on saanut paljon hyvää aikaan. Esimerkkinä uusiutuvan energian käyttöönotto tuuli-, aurinko-, maalämpö-, aalto- ja bioenergian muodossa. Aurojen kulutus on vähentynyt.

Eikä hiilidioksidi pelkästään pahasta ole. Se on meidän elämällemme maapallolla huoltovarmuustekijä. Sitä on oltava ilmassa tietty vähimmäismäärä, jotta yhteyttäminen (fotosynteesi) auringon valon avulla onnistuu. Sen avulla saamme auringon ydinenergian käyttöömme. Siis sen, joka siirtyy tänne säteilynä.

Kaivosten ympäristönsuojelu on heikolla tolalla. Ovat ontuneet ennakkolaskelmat, lupaehdot, toteutus ja valvonta. Sama koskee turpeen nostoa. Tässä Perttula osuus asian ytimeen. Perttula lentoemäntänä hyväksynee lentämisen. Maasta ne lentokoneenkin metallit on louhittu ympäristöhaittoineen. Ei niitä ilmassa juuri ole. Eikä lentäminen ole muutoinkaan ympäristöystävällistä. Suuri siivu maaöljyvaroista siihenkin kuluu.

Maapallolla kasvihuoneet ja jääkaudet ovat vuorotelleet. Ilmasto muuttuu, oli ihmistä tai ei. Muutoksia tulee tarkastella pitkällä aikavälillä. Muutaman sadan vuoden jakso on liian lyhyt. Tämän tiedämme lähihistoriamme pikku jääkaudesta nälänhätineen ja lämpöjaksoista. Niihin eivät ihmisen tuottamat kasvihuonekaasut ole vaikuttaneet.

Joskus maapallo kokee senkin, että hiilidioksidi ei riitä fotosynteesiin, mutta ei ihmisen aikana. Satunnaisvaihtelu pitää puhdistaa ilmaston todellisista muutoksista pois. On myös niitä, jotka ennustavat ilmaston kylmenevän jo lähivuosisatoina.

Tapio Klen

psykologian tohtori

maatalous- ja metsätieteiden

tohtori

Pieksämäki

Avaa artikkelin PDF