Vuosikymmenien urakka
Jylhämän voimalaitoksen rakennustyöt aloitettiin 1946, ja voimala kytkettiin valtakunnan sähköverkkoon vuonna 1950. Kakkos- ja kolmoskoneistojen käyttöönoton jälkeen voimalaitos valmistui 1951.
Työväkeä oli enimmillään yli 2 000 henkeä.
Jylhämä on Oulujärven alapuolisista voimalaitoksista ensimmäinen, ja se säätelee Oulujärven veden korkeutta. Voimalan pudotuskorkeus vaihtelee 11 ja 14 metrin välillä. Voimalaitoksen maksimiteho on 57 megawattia, ja sen läpi menevä vesimäärä on suurimmillaan 450 kuutiota sekunnissa. Vuotuinen sähköntuotto on noin 200 gigawattituntia.
Voimalaitosten rakentaminen Oulujoen vesistöön kesti parikymmentä vuotta (1941–1961), ja se oli aikoinaan Suomen suurin työmaa. Se vaati luovia ratkaisuja ja rakennustekniikan kehittämistä olosuhteiden mukaan. Kaikki voimalaitosalueet rakennettiin keskelle korpea, usein aluksi tiettömien taipaleiden taakse ja sähköttömiin saloihin.
Työmaa-aikaiset yhdyskunnat olivat laajoja ja käsittivät monentasoisia asumuksia. Arkkitehti Aarne Ervin (1910–1977) toimisto suunnitteli niistä pääosan. Oli perheille tarkoitettuja pidempiaikaisia asumuksia ja siirtotyöläisille tarkoitettuja, keveitä korsumaisia rakennuksia.
Kuusi voimalaa seisoo paikoillaan varmasti vielä toiset viisikymmentä vuotta ja luultavasti monin verroin kauemminkin. Sen sijaan voimaloiden ympärille rakennetut kyläyhteisöt ovat kokeneet paikoin kovia.
Ervi suunnitteli kauniita ja myös säätä sekä aikaa kestäviä rakennuksia. Loputtomiin puurakennukset eivät kuitenkaan selviä ilman huoltoa. Osaa on huollettu hyvin, osaa ei.
Joen valjastaminen ja voimalaitosten tulo mullistivat jokivarren elämän. Se on edelleen kipeä asia monille ihmisille. Toinen mullistus, kylien tyhjeneminen ja osin rapistuminen on tehnyt kipeää sekin.
JOUKO RÖNKKÖ
Lähteet: Fortum Oyj, Museovirasto,
Ervi Oulujoella -sivusto
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
