passipaikalla Kansa valitsee

Eduskunta suhtautui terveen rauhallisesti kansanedustaja Ilkka Kanervan (kok.) ylileveiden syntymäpäiväjuhlien tuomioon. Halutaan odottaa ainakin seuraavan asteen ratkaisua.

Vaikka veren haju houkuttelee aina korppikotkat paikalle ja nälkäinen susi syö verisen veljensäkin, Kanervan asemaa kansanedustajana ei vielä ole asetettu kyseenalaiseksi. Silti muistetaan, että eduskunta erotti Kauko Juhantalon (kesk.) tämän saatua pitkän ehdonalaisen.

Kanervan tapaus on erilainen. Rikokset tapahtuivat jo edellisellä vaalikaudella, ja kaikki tosiasiat olivat hänen äänestäjiensä tiedossa jo 2011 eduskuntavaaleissa. Kansan antama valtakirja on vahva. Esimerkiksi Väinö Leskiseltä (sd.) sitä ei otettu pois, vaikka hän suoritti ehdottoman vankeustuomion kesken istuntokauden.

James Hirvisaaren erottaminen perussuomalaisten ryhmästä loppukevääksi purki varmaan patoutuneita paineita. Timo Soini kutsuu muutamia puoluetovereitaan möläyttelijöiksi. Soini sai tasan sitä mitä tilasi.

Nykyisin ei ole korrektia kutsua äärioikeistolaista äärioikeistolaiseksi eikä fasistia fasistiksi. Kiertäen saa puhua ”hommaforumilaisista” ja ”suomensisulaisista”, jotka Soini aikoinaan kelpuutti puolueensa ehdokkaiksi, jotta nämä eivät perustaisi kilpailevaa vaaliliittoa.

Soini ei osannut ennustaa kevään 2011 jytkyä, joka heitti eduskuntaan vakavien populistien harteilla todelliseen kannatukseen nähden kohtuuttoman paljon näitä ääriajattelijoita. Heidän kanssaan Soini saa vielä monet kerrat kiristellä hampaitaan, koska julkisuuden paine vaatii näiltä yhä uskaliaampia temppuja.

Pitkäaikaiset kansanedustajat leipääntyvät helposti ja unohtavat esiintyvänsä tasavallan arvokkaimmalla areenalla. Puhemies Eero Heinäluoma (sd.) joutuu tämän tuosta muistuttamaan, ettei eduskunta ole mikään markkinatori.

Tällä viikolla puhemies huomautti Ben Zyskowiczia (kok.), joka kaivoi puheensa rekvisiitaksi joukon pahvimukeja. Puhemiesneuvosto oli aiemmin samana päivänä kieltänyt havaintovälineiden käytön täysistunnossa.

Istuntojen lisääntynyt televisiointi, erityisesti niin sanotut debatit, herättää monessa edustajassa esiintyvän taiteilijan. Parhaiten muistetaan Timo Soinin korttitemppu syksyn Kreikka-keskustelussa.

Ryhdikäs eduskunta näytti myös hallitukselle parlamentaarisen marssijärjestyksen. Johannes Koskisen (sd.) johtama perustuslakivaliokunta lähetti syksyllä bumerangina esityksen Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakuista. Hallitus väitti Suomen kokonaisvastuiden olevan 14 miljardia, vaikka ne korkoineen ovat yli 30 miljardia.

Hallitus antoi nöyrästi korjatun esityksen. Vain Kimmo Sasi (kok.) mutisi, ettei yritystenkään taseissa ennakoida korkokuluja.

Syksyllä annetut luvut ovat tietysti pahasti vanhentuneet. Ajantasaisempaa tietoa vastataan Pietari Jääskeläisen (ps.) välikysymykseen, johon koko oppositio on yhtynyt.

Keskustan puheenjohtajakisan juniori Tuomo Puumala lähti matkaan erikoisella taktiikalla. Hän asetti maalin parin vaalikauden päähän vuoteen 2019. Veteraanit Paavo Väyrynen ja Mauri Pekkarinen näkevät tuskin syksyn kunnallisvaaleja pitemmälle.

Puumala on jäänyt eduskunnassa näkymättömäksi mutta intohimoiseksi sovunhierojaksi. Nuoresta iästään huolimatta hänellä on puheenjohtajuuskisassa ajolähtö. Neljän vuoden kuluttua Annika Saarikko rynnii ohi, koska hän on ylivoimainen televisiossa..

Keskustan johtajakisassa on ruikutettu puolueen linjaeroja ja huonoja henkilösuhteita. Takavuosien taistoista nämä arkanahat eivät tiedä mitään.

Eräskin rovasti kieltäytyi siunaamasta pitkäaikaista ministeritoveriaan viimeiselle matkalle, koska he olivat politiikassa olleet vuosikymmenet eri linjoilla. Silloin oli maalaisliitossa seinät levällään. Mutta ei se kannatusta ainakaan alentanut.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF