Puu ei kulje

Tehostuneen metsähoidon ansiosta metsiemme vuosittainen kasvu ylittää jo 100 miljoonaa kuutiometriä, mutta hakkuupoistuma siitä on vain noin 60 prosentin luokkaa, kirjoittaa Veikko Leväniemi. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

Äskettäin uutisoitiin teollisuuden ostamista vuoden 2012 puumääristä. Ne olivat jääneet alle 30 miljoonan motin, ja ostot ovat laskusuunnassa.

Maassa on puuta noin 400 metrin pino jokaista suomalaista kohti. Tehostuneen metsähoidon ansiosta metsiemme vuosittainen kasvu ylittää jo 100 miljoonaa kuutiometriä, mutta hakkuupoistuma siitä on vain noin 60 prosentin luokkaa. Tämän seurauksena keskivertosuomalaisen pino pitenee joka vuosi kymmenisen metriä.

Sotien jälkeen lanseerattiin puulla päästävän parempiin päiviin. Nyt tilanne on toinen, kun metsäteollisuus investoi milloin mihinkin maahan, paperikoneita pysäytetään ja sahat seisovat.

Surkeuden huippuna Suomeen tuodaan kuukausittain miljoona mottia puuta Venäjältä, Virosta, Latviasta ja Ruotsista. Kapitaalilla ei ole tunnetusti kotimaata ja se hakeutuu sinne, missä sillä on paras tuotto. Siten ei ole ihme, ettei Suomessa ole 15 vuoteen juuri investoitu kemialliseen puunjalostukseen.

Puunjalostusteollisuus syyttää metsäomistajia suomalaisen puun korkeasta hinnasta. Asia ei kuitenkaan taida olla niin kuin miltä se näyttää.

Kun myyjä saa tukkikuutiosta 50 euroa, niin firmalle se maksaa alvin kanssa 62 euroa. Metsänomistaja puolestaan saa kuutiostaan 36 euroa, kun hän maksanut siitä päältä 28 prosentin pääomaveron. SAK:n Lylyn vaatima metsien kiinteistövero ei ainakaan laskisi kantohintoja. Metsälaki velvoittaa metsänomistajat hakkuiden jälkeen metsänviljelyyn.

Metsän kiertokulku vie 80–100 vuotta ja ainakin kolme miespolvea. Ensi kesän metsänviljelytöitä ei tehdä pikavoittojen toivossa, kun niistä loppusato korjataan noin 2100.

Suomen verotus ja vuosikymmeniä kestävät hoitotoimet selittävät sen, miksi vaikkapa Kiinasta on tullut edullisen sahatavaran tuottajamaa. Kiinalaiset panevat surutta metsää matalaksi Venäjän Trans-Siperiassa ja Afrikassa pelkäämättä alvilippuja, pääoma- ja kiinteistöveroa tai metsänhoitovelvoitteita.

Vimpeliläisjuurinen kansanedustaja ja oppilaani Ville Vähämäki teki hallitukselle kirjallisen kysymyksen ja ehdotuksen metsäverotuksessa palaamisesta pinta-alaverotukseen. Vähämäki perusteli näkemystään sillä, että pinta-alaverotus kannustaisi metsätilallista hoitamaan palstojaan myyntiverotusta paremmin ja tasaisi puumarkkinoita. Vähämäki saa tukea metsäammattilaisilta.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä puhuu voimallisesti vihreän talouden puolesta. Se purkaisi puusumaa ja ohjaisi siitä saatavat tulot kansantalouden kiertokulkuun ja petraisi samalla työllisyyttä.

Sipilä on näkemyksiltään vihreitä vihreämpi, mutta tappaako metsätulojen verotus lehmän jo ennen poikimista?

Veikko Leväniemi

Avaa artikkelin PDF