Islantia kammetaan väkisin EU:hun
Islannin tuottajajärjestö on jatkuvassa hälytystilassa. Maata ollaan viemässä EU:n jäseneksi kuulematta kansaa ja etujärjestöjä.
Entisestään tuottajien huoli lisääntyi, kun maatalousministeriö sulautettiin elinkeinoministeriöön syyskuun alussa, viikko sitten.
Kiihtymys kuuluu äänestä, kun tuottajajärjestön osastopäällikkö Erna Bjarnadóttir kertoo tilanteesta.
Vuoden lopussa Islannin hallitus tekee EU:lle esityksen maataloudesta.
”Kukaan ei tiedä, mitä siinä on”, Bjarnadóttir sanoo.
”Hallitus ei ole pitänyt yhteyttä tuottajiin. Meillä on ollut vain kaksi tapaamista tänä vuonna.”
Bjarnadóttir osallistui Pohjolan talonpoikaisjärjestöjen kokoukseen Torniossa viime viikon torstaina ja perjantaina.
”Ei nyt”, hän kivahti haastattelupyyntöön torstaina. ”Minun pitää soittaa; Islannissa on ongelmia.”
Tuolloin piti olla tuottajien ja ministeriön tapaaminen. Tuottajien edustajat olivat jo matkalla, kun ministeriö perui vain puolitoista tuntia ennen.
”Hallitus ei piittaa”, Bjarnadóttir sanoo. ”En ole nähnyt tällaista koskaan ennen.”
Samassa jamassa ovat muutkin etu- ja kansalaisjärjestöt.
Parlamentissa olevista puolueistakin EU-jäsenyyden kannalla ovat vain sosiaalidemokraatit. Kolme puoluetta on vastaan, mukaan luettuna toinen hallituspuolue, vasemmistovihreät. Pieni liikepuolue ei ole ottanut kantaa.
Kevään gallupin mukaan EU-jäsenyys olisi kaatunut 67–33, jos silloin olisi ollut kansanäänestys. Samanlaisia lukuja näyttävät yritysjohtajille tehdyt kyselyt.
Alkuvuoden presidentinvaalissa EU-jäsenyys oli kuumin kysymys. Jäsenyyttä vastustava Ólafur Ragnar Grímsson voitti kuuden ehdokkaan vaalin suoraan ensimmäisellä kierroksella.
Sosiaalidemokraattien lisäksi Islantia kampeaa EU:hun EU itse. Sen lähettiläs kampanjoi pitkin maata.
Bjarnadóttirin mielestä se on Islannin sisäisiin asioihin puuttumista. Hän kertoo tehneensä asiasta valituksen.
”Ei koskaan, jos minusta riippuu”, Bjarnadóttir kertoo oman EU-kantansa.
Tuottajajärjestön puolesta hän jättää pienen varauman: ”Meillä on seitsemän vaatimusta. Jos ne saadaan läpi, asiaa voidaan harkita.”
Vaatimuksiin kuuluvat mahdollisuus kansalliseen lisätukeen ja maataloustuotteiden tulleihin.
Norja äänesti EU-jäsenyydestä 1994. Se ei seurannut Suomen ja Ruotsin perässä, vaan hylkäsi jäsenyyden ääniosuuksin 52–48.
Sen jälkeen vakaumus on vain vahvistunut. 75 prosenttia kansasta on vastaan, Ei EU:lle -liikkeen varapuheenjohtaja Hildegunn Gjengedal kertoo.
Kun Islannissa jäsenyyttä ajavat sosiaalidemokraatit, Norjassa asialla ovat konservatiivit. ”He eivät pysty yksin viemään Norjaa EU:hun. Ja itse asiassa heidän omienkin jäsentensä enemmistö on vastaan”, Gjengedal sanoo.
EU:n vaikutus on kuitenkin hiipinyt Norjaankin Euroopan talousalueen EEA:n kautta.
EEA-sopimuksessa ei alun perin ollut maataloutta, mutta nyt siihen on tullut EU-säännöstöä muun muassa ruokaturvallisuudesta.
Ongelma ei ole säännösten tiukkuus – Norjan omat säännökset ovat monesti tiukemmat – vaan se, ettei niissä oteta huomioon paikallisia oloja, Gjengedal sanoo.
”Esimerkiksi kananmunille on säädetty lyhyt käyttökelpoisuusaika salmonellavaaran takia. Mutta Norjassa salmonellaa ei ole.”
Nyt Norjassa onkin herännyt hallitusta myöten keskustelu, pitäisikö EEA-sopimukselle etsiä jokin muu vaihtoehto.
Esille on nostettu useita vaihtoehtoja alkaen sopimuksen tarkistamisesta ja päättyen siitä eroamiseen ja muihin kauppasopimuksiin.
Norjan tuottajilla ei ole pysyvää edustajaa Brysselissä. 2006–2009 siellä oli Gjengedal, joka nyt on tuottajajärjestön kansainvälisten asioiden hoitaja.
Gjengedal ei saanut Brysselissä EU-tartuntaa.
”Päinvastoin näin ongelmia. Brysselissä eletään kuin kuplassa. Byrokratia on liian eristäytynyt tavallisista ihmisistä.”
”Maiden yhteistyö on tärkeää. Mutta ei siihen tarvita välttämättä unionia.”
HEIKKI VUORELA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
