Sarjayrittäjä hurahti maaseutuun
Jatkuva velkaantuminen tuhoaa tulevaisuutta samalla tavalla kuin vesiin valuvat myrkyt Itämerta, Mika Mäkeläinen sanoo. ”Laskut jäävät tulevien polvien maksettaviksi. Se on vastuutonta hulluutta.” Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto”Olen maalaistunut kaupunkilainen”, Mika Mäkeläinen naureskelee auton ratissa. Mutkaisen tien varrella maaseudun muuttunut maisema tulee lähelle. Tyhjiksi jääneet pientilat, suljetut koulut ja kaupat potkaisevat vauhtia ajatuksiin.
Nyt laitetaan surkuttelu syrjään ja uudet ideat peliin.
”Miksi kesantopeltoja on niin paljon ja miksi tilakoot koko ajan kasvavat? Miten yhdestä peltohehtaarista saisi nykyistä paremman tuoton ja elämisen mahdollisuuden?” mies pohtii.
”Tietoisuus lähiruuasta ja luomusta sekä kiinnostus ruuan alkuperästä on yleisesti noussut. Innostus kokkaamiseen ja ruuan vastuulliseen tuottamiseen on kasvanut. Nyt tarvitaan hyviä ideoita ja ihmisiä yhdistäjiksi ja toteuttajiksi.”
Mäkeläinen näkee kumppanuusmaataloudessa kasvun mahdollisuuksia. Hän haastaakin maaseudun yrittäjiä ja nuoria osaajia toimimaan.
Internetin ja digitalisaation yhdistäminen kuvioon mahdollistaisi esimerkiksi sopimusviljelyyn pohjautuvan palvelumallin. Kaupunkilaisille tarjottaisiin lohkottuja peltopalstoja, joilla töitä tekisi sopimusviljelijä. Lohkon omistaja voisi seurata toteutusta luonnossa tai netistä.
Ajatus lähtee lentoon. Mäkeläinen puhuu palveluiden pelillistämisen mahdollisuuksista.
”Parhaimmillaan tällainen tosielämän Farmville, joka yhdistäisi todellisen ruuan tuotannon peli-ilmiöön, voisi puhaltaa monenlaista uutta yritteliäisyyttä maaseudulle.”
Mäkeläinen kertoo aikanaan haaveilleensa maatilan ostamisesta. Hän myöntää kuitenkin, että realiteetit on otettava huomioon.
”En osaisi olla viljelijä, vaikka tahtoisin. Se oli pitkään unelmani ja eli vahvasti ohikiitävissä hetkissä. Olen kuitenkin parempi it:ssä, osaan rakentaa liiketoimintamalleja ja verkostoja. Niitäkin tarvitaan maaseudulla yrittämiseen.”
”Maaseudulla voi tehdä niin paljon muutakin kuin viljellä”, Mäkeläinen innostuu.
Maaseudun osaajia ja kaupunkilaisia kuluttajia yhdistävät sopimushehtaarit voisivat Mäkeläisen mukaan parhaimmillaan pelastaa kuolevia kyliä ja antaa mahdollisuuksia yrittämiseen.
Mäkeläinen innostuu puhumaan ihmisen sielunmaisemasta ja kertoo hämmästyneensä siitä, että se vuosien varrella voi muuttua. Hänen ajatusmaailmansa mullistui, kun hän oli hankkinut mökin Hartolasta.
Ihmisten aitous ja rosoisuus sekä äijäpuheet savusaunan lauteilla lataavat työnteon ja yrittämisen ylistäjän akut hetkessä.
Pian mökin jälkeen Mäkeläinen hankki lisää maata ja metsää. Niiden mukana tuli uusia ideoita. Mutta onko kaupunkilaismiehen maaseutuinnostus realistinen? Itse hän sanoo, ettei tietenkään ole.
”Olisi pitänyt elää ja kasvaa maalla, jotta se olisi. Toisaalta, realismi on kaikkialla vajavaista. Vasta elämällä täysillä voi löytää jotakin oikeaa. Jos silloinkaan.”
Realismin tilalla on raikkaita ajatuksia, rohkeita lähestymiskulmia. Niistä voi syntyä ja kasvaa jotain. Kukaan ei tahdo, että maaseutu tyhjenee. Vielä pahempaa olisi, jos ruuan tuotanto siellä lakkaisi.
Puheet kaiken kaupungistumisesta ja metropolisaatiosta saavat Mäkeläisen pureksimaan maaseudun tulevaisuuskuvia.
”Realiteetti on, että ihmiset hakeutuvat kaupunkeihin palvelujen ääreen. Kaupungistuminen on globaalia. Toisaalta siinä vaakakupissa elävä maaseutu voi olla vahva valtti. Asioita voidaan hoitaa yhteisvoimin myös laajemmalla alueella.”
”Yrittäjyydessä pitää pohtia kilpailukykyä. Maakuntien ja alueiden pitää kaivaa esiin omat keihäänkärkensä. Mihin kannattaa profiloitua? Kun lääke on keksitty, se pitää toteuttaa. Siinä vaiheessa yhteiskunnan koneisto ei saisi turhaan jarruttaa.”
Mäkeläinen sanoo, että biotalous on tämän päivän mantraa. Niin moni asia voi olla biotaloutta.
”Toteuttajiksi tarvitaan rohkeita ihmisiä, jotka ottavat riskejä. Yritteliäisyys on ainoa vaihtoehto onnistua. Ne, jotka uskaltavat ottaa ensimmäisen askeleen, lopettaa turhan pohtimisen ja ryhtyä tekoihin, ovat etulyöntiasemassa. ”
Mäkeläinen nostaa esimerkiksi biopolttoaineen valmistukseen lähteneen St1:n Mika Anttosen. Hänenkään tarinansa ei ole pelkkää onnistumista. Se on työtä ja heittäytymistä.
Anttosen tarina on yksi Taivas+Helvetti-kirjan kakkososan yrittäjätarinoista. Uusi kirja julkistetaan Yrittäjän päivänä 5. syyskuuta.
Ykkösosa ilmestyi vuosi sitten. Sitä on myyty 14 000 kappaletta. Saman verran opintonsa päättäneitä nuoria on saanut kirjan lahjaksi. Kirjan tarinoiden tarkoitus on rohkaista työhön ja yrittämiseen.
Mäkeläinen tahtoo kääntää Suomen suunnan. Hän sanoo häpeävänsä valtavaa nuorisotyöttömyyttä.
Häntä harmittaa se, että valtakunnassa on eletty jo pitkään yli varojen. Maksu lankeaa tuleville sukupolville.
”Se on väärin. Se on häpeällistä”, kirjaidean isä ja toinen kirjoittaja sanoo.
Kakkosen myyntitavoite on ikäluokan kokoinen, huikeat 60 000. Jokaista myytyä kirjaa kohti lahjoitetaan yksi opintonsa päättävälle nuorelle.
Mäkeläinen lupaa, että kirjasarja jatkuu. Kolmosen tarinoita kootaan jo. Ehkä jo seuraavaksi tähdätään ulkomaille. Ideasta voi kasvaa suomalainen vientivaltti.
HIA SJÖBLOM
Mahdollisuudet eivät tule hakemaan sinua. Ne on luotava itse.«
Uskalla ottaa askel. Pitää osata
lopettaa turha pohtiminen ja
aloittaa tekeminen.«
Vasta elämällä täysillä voi löytää
jotakin oikeaa. Jos silloinkaan.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
