vierasyliö Bioenergiasta talouden tukijalka
Suomen talouden elvyttämiseen etsitään uusia keinoja. Tärkeää olisi saada uusia työpaikkoja. Tilanteen ratkaisemiseen tarvitaan tuotteita, joilla on kysyntää ja raaka-ainetta niiden tekemiseen.
Tähän kaikkeen sopii bioenergia ja muut metsien mahdollistamat tuotteet mitä parhaiten. Globaalisti ihmiskunnan on siirryttävä biotalouteen, koska muita vaihtoehtoja ei käytännössä ole.
Suomen metsien puuston tilavuus sekä kasvu ovat hyvän metsänhoidon sekä soiden ojitusten että pienten hakkuumäärien ansiosta nousseet hyvin jyrkästi 1960-luvun alusta. Puuta voitaisiin hakata yli 20 miljoonaa kuutiometriä enemmän vuosittain. Senkin jälkeen kasvu olisi vielä suurempi kuin poistuma eli metsien puusto lisääntyisi.
Nyt ongelmana alkaa olla hoidon puutteesta johtuen metsien ränsistyminen. Koska teollisuus ei tuota enää samoja määriä sellua ja paperia, olisi kiireesti työpaikkojen säilyttämiseksi lisättävä bioenergian tuotantoa ja kehitettävä metsäteollisuuden tuotevalikoimaa.
Mikäli hakkuut suunnataan oikein, metsien tila paranee ja metsät järeytyvät. Jos lisääntyvä hakkuumäärä käytettäisiin kokonaan bioenergian tuottamiseen, sillä voitaisiin lämmittää kaikki pientalot ja rivi- sekä kerrostalot, joissa on vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä ja ympäristössä tilaa rakentaa lämpökeskus.
Lisäksi monilla seuduilla myös sähkö voitaisiin saada taloihin bioenergialla. Lisääntyvät hakkuut tuottaisivat puuta enemmän myös teollisuudelle.
Yrittäjyyttä on yritetty saada metsäalalle jo hyvin pitkään, mutta metsäteollisuuden suhdanteiden heilahtelut ovat olleet esteenä, jotta metsänomistajat olisivat uskaltautuneet ryhtyä metsätalousyrittäjiksi. Nyt tilanne on muuttunut bioenergian ansiosta ratkaisevasti siten, että puulla olisi jatkuva kysyntä.
Nykyisellä puun kaasutustekniikalla on mahdollista saada jopa 90 prosenttia puun energiasta talteen yhdistetyllä lämmön ja sähkön tuotannolla.
Puun lämpöarvo on keskimäärin kaksi MWh/m3. Mikäli hyötysuhde olisi 80 prosenttia ja energian hinnaksi lasketaan 50 euroa/MWh, saadaan puun kuutiohinnaksi polttamalla 80 euroa. Tällä hinnalla puu täytyy olla haketettuna käyttöpaikalla.
Nykyisiin kuitupuun hintoihin on reilusti pelivaraa suorittaa vaadittavat investoinnit polttolaitteisiin ja muuhun toimintaan sekä kuolettaa investoinnit melko lyhyessä ajassa. Yrittäjäksi ryhtymiseen ei ole siten mitään riskiä, jos on mahdollisuuksia ryhtyä samalla lämpöyrittäjäksi.
Saksa myönsi syöttötariffin kaikille energian tuottajille vuonna 2001.
Tästä alkoi hyvin nopea kehitys bioenergia-alalla. Puhutaan jopa sadoista tuhansista uusista työpaikasta.
Aivan samoin tapahtuisi Suomessa, vaikka tietysti pienemmässä mittakaavassa. Nyt Suomessa harjoitetun politiikan vuoksi suomalaista teknologiaa on mahdollisesti vuotanut Saksaan sekä Itävaltaan ja ne kauppaavat Suomeen täällä kehitettyä teknologiaa. Näistä maista on tullut alalle kovia kilpailijoita.
Mikäli eduskunta myöntäisi syöttötariffin kaikille tuottajille, avaisi se väylän uudelle nopealle puuston käytön lisäykselle ja kehitykselle. Sillä olisi lamakin nopeasti voitettu.
Nykyinen syöttötariffipolitiikka on kartellinomaista suurten firmojen suosimista, joten siitäkin syystä politiikkaa olisi syytä muuttaa.
Mitä kaikkea syöttötariffin vapauttamisesta sitten seuraisi.
Syntyisi runsaasti uusia työpaikkoja sekä metsäalalle että koneita ja laitteita tuottavaan teollisuuteen.
Monenlainen kehitystyö käynnistyisi koko sektorilla ja vientiä voitaisiin suunnata moniin maihin. Esimerkiksi hakkeen kaasutus, joka on puhtain ja tehokkain tapa tuottaa energiaa, vähentäisi päästöjä hyvin merkittävästi.
Maaseutu alkaisi taas kukoistaa ja yhteistoiminta lisääntyisi, koska yhteistyöllä saataisiin tehokkuutta lisättyä.
Koneyrittäjät saisivat koneilleen lisäkäyttöä ja kannattavuus paranisi. Kaiken kaikkiaan yrittäjyys lisääntyisi ja toiminta olisi todella ympäristöystävällistä, koska syntyvä jätekin tuhkan lisäksi on aktiivihiiltä, jolle löytyy kaikenlaista käyttöä.
Lisäksi laitoksia suunniteltaessa pitäisi miettiä asumis- ja jopa vanhusten hoitoasiat pitkälle tulevaisuuteen.
Syöttötariffille voitaisiin asettaa ehtoja. Sähkö tulisi tuottaa riittävän puhtaasti ja käytettävä puu olisi oltava energiapuuta. Veropolitiikalla voisi helposti ohjata tätäkin.
Nykyisin isojen bioenergialaitosten toiminta on hyvin kannattavaa, mutta ei ole kovin järkevää kuljettaa hyvin kosteaa puuta pitkiä matkoja, vaan bioenergian tuotanto tulisi hajauttaa.
Samalla esimerkiksi maaseutu ei kärsisi sähkökatkoista samalla tavalla kuin nykyisin. Maaseudun vireämpi toiminta helpottaisi monella tavalla kaikkea muutakin maaseudulla asumisessa.
Syöttötariffin saanti tulisi siis kääntää pieniä laitoksia suosivaksi, jotta toiminta käynnistyisi nopeasti. Lisäksi usean talon yhteistuotantoa tulisi suosia ja etenkin piensahojen talous muuttuisi kannattavaksi.
Ala kaipaisi monenlaista tutkimustoimintaa, jotta parhaat menetelmät yleistyisivät ja puukaasusta voitaisiin tuottaa monenlaisia uusia tuotteita.
Tällainen toiminta olisi mitä parhainta elvytystä. Se vähentäisi puun poltosta aiheutuvia päästöjä ja edistäisi jopa globaalisti oikeaa ilmastopolitiikkaa.
Samalla Suomen riippuvuus ulkomaisesta energiasta vähenisi ja kauppatase korjaantuisi, kun Suomessa jalostettuja öljytuotteita voitaisiin enemmän kaupata ulkomaille.
Bioenergian käytön lisääminen lisäisi nopeasti työllisyyttä ja yrittäjyyttä ja olisi kaikin tavoin kehitystä eteenpäin vievää kestävällä tavalla.
JOUKO LAASASENAHO
Kirjoittaja on emeritusprofessori.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
