Avunpyyntöjä tulvii eläinsuojeluyhdistyksille ‒ ”Eläinlääkärikustannukset voivat kaataa perheen talouden”

Eläinlääkärissä asioiminen on harvoin halpaa. Pahimmillaan se voi mullistaa perheen koko talouden.  Kuva: Terhi Torikka

Eläinsuojelun toimijoille ja yhdistyksille on tullut kuluneen syksyn ja talven aikana tavallista enemmän avunpyyntöjä lemmikinomistajilta, jotka ovat joutuneet lykkäämään jopa välttämättömiä hankintoja ja eläinlääkärikäyntejä huonon taloustilanteen vuoksi, tiedottaa SEY Suomen eläinsuojelu.

Lemmikinomistajien rahanpuute on lisääntynyt, mikä näkyy muun muassa säästämisenä ruokinta- ja eläinlääkärikustannuksissa.

”Korkeat eläinlääkärikustannukset voivat kaataa yksittäisen perheen koko talouden. Ihmisten avuntarve on iso, ja se kasvaa koko ajan”, sanoo SEYn toiminnanjohtaja Kati White tiedotteessa.

SEYn jäsenyhdistykset ja vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat hoitavat päätyönään kodittomia lemmikkieläimiä sekä avun tarpeessa olevia luonnonvaraisia eläimiä. Mikäli resurssit riittävät, apua voidaan tarjota myös yksittäisten kansalaisten lemmikinhoidossa. Kyse on kuitenkin lähes kokonaan vapaaehtoistyöstä, ja yhdistysten talous on riippuvainen lahjoituksista.

”Lemmikinomistajia ei yleensä pystytä auttamaan rahallisesti, koska varat kuluvat käytännössä kokonaan kodittomien eläinten auttamiseen. Kiperimmissä tilanteissa apua kuitenkin pyritään järjestämään mahdollisuuksien puitteissa esimerkiksi tarjoamalla ruokaa ja tarvikkeita”, White sanoo.

Korona-aikana lisääntyneen lemmikinhankinnan seuraukset näkyvät jo eläinsuojeluyhdistyksissä, ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama ruoan ja energian hinnannousu sekä kiihtynyt inflaatio pahentavat tilannetta.

White vetoaa koko alan puolesta, että eläinrakkaat ihmiset, joilla on mahdollisuus, ottaisivat yhteyden lähimpään eläinsuojeluyhdistykseen ja tarjoaisivat apuaan.

”Rahalahjoitukset ovat eläinsuojelijoille toivotuimpia, mutta myös muun muassa eläinten ruokaa ja kissanhiekkaa tarvitaan yleensä aina. Paikalliset eläinsuojeluyhdistykset ovat taitavimpia kanavoimaan yksittäisten ihmisten tarjoaman avun niille eläimille, jotka ovat suurimmassa avun tarpeessa.”