Ministeri Saarikko yllättyi: Selvitys kertoo, että suomalaisia ihmiskaupan uhreja viedään ulkomaille hyväksikäytettäviksi

Ihmiskaupan uhrit eivät Suomessa aina saa apua, johon he lain mukaan olisivat oikeutettuja, kertoo tuore selvitys. Selvitys julkistettiin Helsingissä perjantaina. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN 

Ihmiskaupan uhrien tunnistamisen vaikeus johtaa usein noidankehään: uhreja ei tunnisteta, viranomaisen asiantuntemus ei kehity ja uhrit eivät saa apua. Näin sanoo perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.).

Uhrin tunnistamisen pitäisi olla jokaisen maakunnan sosiaali- ja terveystyöntekijällä perustyökalupakissa, Saarikko sanoo.

"Kyse on vakavasta ihmisoikeusrikoksesta, jonka uhreista suurin osa on naisia", hän lisää.

Ihmiskaupan uhrien auttamista pohditaan pian Saarikon koolle kutsumassa sosiaali- ja terveysministeriön sisäisessä työryhmässä. Se etsii keinoja, joilla tänään julkistetun selvityksen suosituksia voidaan viedä eteenpäin.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (Heuni) tekemässä selvityksessä arvioitiin ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön toimivuutta.

Selvityksessä todetaan, että ihmiskaupan uhrit Suomessa eivät aina saa apua, johon he lain mukaan olisivat oikeutettuja. Ihmiskaupan uhrien auttamisesta vastaavat kunnat sekä Joutsenon vastaanottokeskus. Avun saannissa on eniten ongelmia kunnissa.

Kuntien viranomaiset eivät tunne riittävästi lakia, joka takaa ihmiskaupan uhreille erityisaseman kuntien palveluiden saajina. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon palveluita on uhreilta evätty perusteettomasti.

Selvityksessä ehdotetaan muun muassa, että ihmiskaupan uhrien auttamisesta säädettäisiin erillislaki ja että poliisiin perustettaisiin ihmiskauppaan perehtynyt erikoisyksikkö.

Saarikko kertoo yllättyneensä useita kertoja selvityksen tuloksiin perehtyessään. Yllättävää hänestä oli muun muassa se, että myös kantasuomalaisia on päätynyt ihmiskaupan uhreiksi.

"Tiedämme, että suomalaisia uhreja on viety hyväksikäytettäväksi ulkomaille", varmistaa yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä.

Ihmiskauppakysymys rinnastetaan usein stereotyyppisesti ulkomaalaisiin uhreihin ja muualta käsin operoitavaan toimintaan, Saarikko sanoo. Huomattava osa ihmiskauppatuomioista on kuitenkin maansisäisiä tapauksia, jossa sekä uhri että tekijä ovat olleet suomalaisia, Saarikko lisää.

"Oli yllättävää, että juuri tämä kantaväestön osa on se, joka heikoiten tunnistetaan avun tarvitsijana", Saarikko lisää.

Suurin osa viranomaisapua saaneista ihmiskaupan uhreista on viime vuosina ollut turvapaikanhakijataustaisia. Selvityksen mukaan yleisin hyväksikäyttötarkoitus oli seksuaalinen hyväksikäyttö ja toiseksi yleisin työvoiman hyväksikäyttö. Hyväksikäyttö tapahtui Suomessa liki 40 prosentissa tapauksista.

Selvityksen mukaan vuosina 2014–2016 kaikista auttamisjärjestelmään esitetyistä ihmisistä 38 prosenttia oli nigerialaisia, joista lähes kaikki oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi Italiassa, Espanjassa tai Kreikassa.

Suomessa tapahtuneissa ihmiskauppatapauksissa korostui työperäinen hyväksikäyttö, sanoo Heunin erikoistutkija Natalia Ollus. Osassa uhreja oli useita. Näitä olivat esimerkiksi marjanpoimijoiden ihmiskauppatapaukset.

Järjestöjen edustajat pitävät ongelmallisena sitä, että tieto auttamisjärjestelmään otetusta uhrista menee aina poliisille. Osa haastatelluista katsoi, että viranomaisten tarjoama apu ei ole aidosti uhrilähtöistä, vaan päähuomio on syyllisten selvittämisessä ja rankaisemisessa.