Komedian taitaja muutti maalle
JOKIOINEN (MT)
”Ei minusta koskaan tullut kaupunkilaista”, kirjailija Heikki Luoma vakuuttaa honkaisen omakotitalonsa kahvipöydässä. Ei vaikka Kyyjärveltä lähtenyt maalaispoika ehti asua neljä vuosikymmentä Lahdessa.
Nyt Luoma asuu Pirjo-vaimonsa kanssa viidettä vuotta Jokioisissa, keskellä peltoja ja metsiä.
”Tänä aamuna mietin juuri, miten ärsyttävää on, kun sanotaan keskellä ei mitään. Täällä on vaikka mitä näkemistä ja kokemista, luonto muuttuu koko ajan. Peura juoksee pellolla ja kantarelleja poimitaan ihan vierestä.”
”Ihminenhän kokee sen mitä pystyy näkemään.”
Kyläläiset olivat ennestään tuttuja paikkakunnalla, josta puoliso on kotoisin.
Kirjailijan omiakin sukulaisia asuu seudulla, jonne äidin puoleista sukua tuli välirauhan aikana evakkoon Valkjärveltä.
Valkjärveläiset siirrettiin pian karummille maille Keski-Suomeen ja Muolaan väki sai jäädä.
”Muolaan suuri poika, ministeri Eemil Luukka piti tietenkin omiensa puolta.”
Maallemuuttaja on tuotteliaan uransa aikana puhunut usein maaseudun puolesta. Maalaiskomediatkin ovat osa tätä puhetta, jota omat kokemukset raamittavat.
Luomaa hirvittää palvelujen jatkuva keskittäminen, joka vie hyvän elämän eväitä nimenomaan maaseudulta.
Esimerkki löytyy läheltä. ”Täällä lopetettiin sata vuotta toiminut koulu, jossa oli 62 oppilasta. Kyläläiset keräsivät kahteen kolmeen kertaan nimiä koulunsa puolesta. Koulun lopettajaistilaisuudessa oli aika surkea tunnelma.”
Nuorena miehenä Luoma joutui itse muuttamaan kaupunkiin ja jättämään satunnaiset hanttihommat taakseen. Hän muistaa hyvin, miten 60-luvun alun sanomalehdissä uutisoitiin kaupunkien väkiluvun kasvusta suurina saavutuksina.
”Mikä voitto se oli, kun ihmisten piti pakon edessä kotiseudulta lähteä. Minäkin olin yksi niistä, jotka eivät olisi millään lähteneet maalta.”
Romaanissaan Valtatie 13 Luoma kuvaa omakohtaisiin kokemuksiin perustuen nuoren miehen elämää työttömyystöissä.
Luoma on usein miettinyt, olisiko hänestä tullut ilman kaupunkiin muuttoa kirjailija.
”Ensimmäisiä oivalluksia kaupungissa oli se, että siellä voisi luovalla henkisellä työlläkin pärjätä. Maalla miesten arvojärjestys perustui voimaan, piti jaksaa tehdä paljon ruumiillista työtä.”
Ura Lahdessa alkoi varastohommista, mutta pian lahjakas piirtäjä pääsi mainostoimistoon somistajaharjoittelijaksi.
Sittemmin Luoma työskenteli pitkään graafisena suunnittelijana Enson pakkaustehtaalla. Hän piirsi maalaishenkisiä kuvia esimerkiksi elintarvikepakkauksiin.
Kirjailijan työ oli väikkynyt mielessä pitkään. Tahtoihminen päätti oppia niin hyväksi kirjoittajaksi kuin vain mahdollista.
Yksi käännekohta kirjailijan uralla oli soitto keskellä tavallista työpäivää. WSOY:n kirjallinen johtaja Vilho Viksten ilmoitti, että esikoisromaani on valmista tekstiä julkaistavaksi.
Kyse ei suinkaan ollut maalaiskomediasta.
Romaani Surman suo kuvaa venäläisten sotavankien riipaisevaa kohtaloa turvetyömaalla jatkosodan aikana.
Tämäkin tarina perustuu tositapahtumiin.
Luoma on kirjoittanut kaikkiaan kymmenen romaania. Ylihärmästä siirtolaiseksi Amerikkaan lähteneelle isoisälleen hän on omistanut teoksen Kuparitaivas, jonka taustalla on Rocklandin kaivos kuuluisine lakkoineen.
Maalaiskomediat pyörähtivät käyntiin TV2:ssa vuoden 1998 helmikuussa.
Sarjan osat Vain muutaman huijarin tähden, Peräkamaripojat, Mooseksen perintö sekä Turvetta ja timantteja ovat pyörineet kanavalla toistakymmentä vuotta.
Viimeksi miljoonayleisöjä on kerännyt Pirunpelto, jonka uudet jaksot alkavat loppuvuodesta.
Komiikan taitaja on ollut monena vuonna kesäteattereiden suosituin kirjailija. Esimerkiksi Tikkakoskella on nyt esitetty seitsemän kesää peräkkäin Luoman näytelmiä.
Evakkonäytelmä Pienet kukkivat kummut on puolestaan vetänyt tänä kesänä ennätysyleisön Karstulaan.
”Lapsesta lähtien kuuntelin äidin evakkojuttuja. Hän oli taitava kertoja. Aina kun äiti lopetti kertomisen, hän alkoi hyräillä sitä Pienet kukkivat kummut -kappaletta.”
Sota-ajan klassikosta tehtiin myös näytelmän tunnusmelodia.
Pientilan poika Kyyjärveltä kokee saaneensa optimistisen elämänasenteen ja vahvan itsetunnon äidin perintönä.
Isä oli arvostettu pelimanni, taiteilijasielu, jonka viimeinen viulu on kirjailijan työhuoneessa kunniapaikalla.
Elämisen meininki oli Luoman lapsuudessa naapureiden kesken mutkatonta.
”Meilläkin oli välillä ukkoja tupa täynnä vetämässä tupakkia. Kylään ei tarvinnut käskeä.”
Vaikka kirjailija raivasi talon paikan korpeen, se ei tarkoittanut eristäytymistä. Hän haluaa olla kyläläinen muiden joukossa.
”Väitän, että television tulo muutti maaseutua. Kaikki alkoivat kököttää sen äärellä. Nyt on vähän huono omatunto, kun itse teen niitä tv-sarjoja.”
TARJA HALLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
