Vierailija Tuonti käy, viljelijä vikisee

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on kestänyt rapiat

20 vuotta eli viidesosan koko

itsenäisyyden ajasta. Suomen kansalle ei jäsenyys ole tuonut suuria etuja, haittoja kylläkin.

EU-jäsenyyden kannattajat perustelivat yhteisöön liittymistä halvemmalla ruualla ja mahdollisuudella osallistua EU:n päätöksentekoon tasavertaisesti muun muassa Saksan kanssa.

Ranskanleivän hinta laski

jäsenyyden alussa. Todellinen syy ruuan hinnan alenemiseen oli siirtyminen arvonlisäverojärjestelmään. Ruualle päätettiin alempi arvonlisävero.

Maataloudelle jäsenyys tiesi

ennen kaikkea uhkia mutta myös mahdollisuuksia. Ja näin on myös käynyt. Maatilojen alasajo on ollut nopeaa koko EU-ajan. Toisaalta EU:n yhteinen maatalouspolitiikka antoi maataloudelle mahdollisuuden kehittää toimintaansa.

Ensimmäinen vuosikymmen Suomen EU-jäsenyyttä saattaa vielä historian saatossa muuttua

uuden ajan kultakaudeksi.

Nousu 1990-luvun alun lamasta

pisti vauhtia koko kansakuntaan. Työttömyys laski viiteen prosenttiin. Kansa söi kotimaista ruokaa. Elintarviketuonnin tärkein yksittäinen tuote oli saksalainen, hyvin suolattu edamjuusto, jolla

suomalaisia kuluttajia ohjattiin halvan tuontiruuan ääreen.

Toinen vuosikymmen ei sitten ollutkaan yhtä juhlamarssia.

Amerikkalaisten investointipankkien kaatuminen pisti maailmalle pitkäaikaisen laman kohta kymmenen vuotta sitten.

Euroopan yhteisvaluutta euro

ei ole menestynyt niin simppelisti kuin presidentti Martti Ahtisaari aikanaan yhteisestä rahasta totesi: ”On niin helppoa matkustaa Eurooppaan, kun ei tarvitse vaihtaa valuuttaa.”

Eurovaluutta on vuosikausia säästättänyt kansantalouksiaan rapakuntoon. Vientikaupalla

talouttaan rahoittava Suomi on joutunut kärsimään raskaasti kalliista eurosta. Kreikan rahoituskriisi ei paranna euron asemaa.

Maanviljelijöille viime vuodet ovat olleet taloudellisesti raskaita. Sopeutuminen sisämarkkinoille ottaa lujille. Viime vuosi oli maidontuottajille katastrofi,

koska Venäjän vastapakotteet painoivat maidon tuottajahintaa neljänneksellä alas eikä nousua ole näkyvissä.

Maatalouden ongelmia lisää erittäin voimakas ruuan tuonnin kasvu. Viime vuonna Suomeen tuotiin elintarvikkeita 4,5 miljardin euron arvosta. Viennin arvo oli vain 1,5 miljardia euroa.

Suomessakaan ei voi enää puhua maataloustuotannon omavaraisuudesta. Sisämarkkinoilla tavara liikkuu rajojen yli vapaasti. Kauppa on tavaroiden liikuttamisessa keskeisimmässä roolissa. Elintarvikkeiden Saksan tuonti kasvoi viime vuonna 700 miljoonaan euroon. Suurin tekijä tässä oli halpaketju Lidlin myynnin voimakas kasvu. Lidl

tekee kauppaa Suomessa 145 myymälässä Hangosta Sodankylään. Suomalaiskuluttajat ovat vastanneet jawohl saksalaisketjun halpoihin hintoihin.

Kun suurten suomalaisten kaupparyhmien kotimaisuusaste ruokakaupassa on 80 prosenttia, on Lidlillä sama luku 20. Lidl on pt-kaupan liikevaihdoltaan viisi kertaa suurempi kuin K- ja S- ryhmät yhteensä.

Saksalaisketjulla näyttää olevan suuria verkoston laajennushankkeita. Saksalaisen ruuan osuus suomalaisen ruokapöydässä tulee kasvamaan.

Joku tämän lehden lukija haikaili Suomeen englantilaista Tescoa, ranskalaista Carrefouria, sakasalaista Aldia ja Amerikan Walmartia, ”että saataisiin suomalaiset kaupat kuriin”. Miten hyvin suomalainen lähiruoka sijoittuisi näiden kauppojen hyllyihin?

Voi vain kuvitella, miltä Suomen maaseudun kauppapalvelut

näyttävät viiden–kymmnen vuoden kuluttua. K-extrat ja

Salet taitavat seurata Siwa-

myymälöitä kauppojen hautuumaalle.

Kun oman kirkonkylän

pienmyymälän maitopurkki ei ole halpuutuslistalla, asiakas äänestää autonsa kaasulla.

Suomalaiset kuluttajat ovat

valmiita ajamaan tarjousten perässä kymmeniä, jopa satoja kilometrejä. Ne kilometrit

eivät ole ruokakassin hinnassa vaan yksityistalouden muissa kuluissa, joista ei pidetä kirjaa.

Timo Kässi

talonpoika Uuraisilta

timo.kassi@

elisanet.fi

Avaa artikkelin PDF