Geenimuuntelua kannattaa tutkia ja hyödyntää
Viime aikoina käydyssä julkisessa keskustelussa geenimuuntelusta pistää silmään, että tekniikalla saavutetut asiat rajoitetaan vain kasvien torjunta-ainekestävyyteen ja hyönteistorjunta-aineiden tuottamiseen tuholaisia vastaan.
Tämä on ymmärrettävää siksi, että kyseisten kasvien viljelypinta-alat ovat merkittäviä. Pyrkimys on lähinnä sadon määrän kasvattamisessa eikä laadun parantamisessa.
Kuinka moni on kuullut puhuttavan esimerkiksi niin sanotusta kultaisesta riisistä? Kultainen riisi sisältää enemmän A-vitamiinin esiasteita kuin normaali riisi. Sillä voidaan parantaa heikkoravinteisen ruuan aiheuttamia puutostauteja paljon riisiä syövissä maissa.
Tämä auttaa erityisesti köyhemmissä ja heikommassa asemassa olevia ihmisiä, joiden tuloista suurin osa menee ruuan hankintaan.
Olisiko mahdollista samalla tavoin muunnella suomalaisia rehuviljoja ja palkokasveja?
Nykyinen tehokas eläintuotanto vaatii suuret määrät valkuaista, jossa kasveista parhain on soija. Tällä hetkellä kotoiset palkokasvimme kalpenevat aminohappojen määrässä ja laadussa soijan rinnalla.
Lisäksi tähän päivään asti kaikki hankkeet ja projektit kotoisen valkuaistuotannon lisäämiseksi ovat epäonnistuneet.
Jos voisimme geenimuuntelun avulla parantaa aminohappojen määrää ja laatua sekä näin parantaa typen hyväksikäyttöä, ympäristöpäästöt vähenisivät, tuontitilastot paranisivat ja huoltovarmuus paranisi huomattavasti.
Geenimuuntelulla voitaisiin parantaa sadon laatua eikä niinkään määrää. Määrän kasvattamisessa ei valtakunnan tasolla ole edes mieltä, sillä hyvänä satovuonna markkinat hukkuvat rehuviljaan.
Toki palkokasvien geenimuuntelu tuottaa ongelmia. Esimerkiksi, miten hyönteisten levittämä siitepöly vaikuttaa muihin palkokasveihin?
Maailmalta kantautuneet tiedot kertovat hyönteisten kantaneen geenimuunneltujen kasvien (lähinnä rapsin) siitepölyä luomupelloille ja näin sadon saastuneen.
Myöskään viljojen tuulipölytteisyys ei ole aivan ongelmaton. Tarvittaisiin ainakin suojavyöhykkeitä estämään saastumista ja tietenkin jonkinlaista korvausmenettelyä, kun pahin tapahtuu.
Uhkakuvat voidaan nähdä suurina, mutta ovatko ne niin suuret, että meillä on varaa jättää tällainen työkalu käyttämättä?
Ihminen muuttaa elinympäristöään joka tapauksessa, ja kaikella toiminnalla on vaikutuksensa.
Eettisenä kysymyksenä voidaan myös nähdä valkuaistuonnin aiheuttamat ympäristöongelmat Etelä-Amerikassa: yksipuolinen viljely, maan köyhtyminen, torjunta-ainekestävyydet ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen.
Ville Ketomäki
Ilmajoki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
