Asta lopetti lypsykarjat Liistonsaaresta
Ari-Pekka Forssin ja Eine Hämäläisen lasten edellinen trampoliini katosi Asta-myrskyssä ja löytyi myöhemmin metsästä muutaman sadan metrin päästä. Se oli lentänyt muun muassa talon ylitse. Uusi trampoliini on nyt samalla paikalla. Pomppimassa Anna ja Enni, isän sylissä Emma, joka myrskyn aikaan oli vauva. Sakari Martikainen Kuva: Viestilehtien arkistoSAVONLINNA (MT)
Savonlinnan Liistonsaaressa oli vielä viisi vuotta sitten kaksi lypsykarjaa. Sitten tuli Asta-myrsky, joka pyyhkäisi mennessään nurin ison osan saaren metsistä.
Sähköt katkesivat yli viikoksi, eikä aggregaattia ollut heti saatavilla. Lehmät joutuivat odottamaan lypsyä liian pitkään, mistä seurasi utareongelmia, kertaa entinen maidontuottaja Ari-Pekka Forss.
”Yli puolet karjasta oli utaretulehduskierteessä”, puoliso Eine Hämäläinen lisää.
Lopettamispäätös kypsyi tulehduksen kanssa taistellessa melko nopeasti ja lehmät lähtivät seuraavana vuonna.
”Tiedossa oli, että jossain vaiheessa olisi pitänyt laajentaa ja metsien osalta edessä oli iso istutusurakka.”
Saaren toinen maitotila lopetti jo pian myrskyjen jälkeen.
Oirehtivista lehmistä luopuminen oli ensin helpotus. Haikeus tuli myöhemmin. ”Ei ole enää lehmiä laitumella”, isäntä huokaa.
Muutenkin maisema on hyvin erilainen kuin ennen myrskyjä.
Käytännössä tilan kaikki metsät kaatuivat yhdessä yössä. Nyt ympärillä on taimikkoa ja piha on aiempaa tuulisempi.
”Silmä tottuu yllättävän nopeasti. Valokuvista tulee välillä sellainen olo, että olisihan se kiva, kun metsät näyttäisivät tuolta”, Forss sanoo.
Metsät oli vakuutettu ja asiat hoituivat Forssin mukaan hyvin. Metsäpohja siistittiin ensin kannoista, ja nyt koko alalla kasvaa pääasiassa mäntyä ja kuusta. Pihan lähelle istutettiin koivua, jotta metsä nousisi nopeammin.
Asta-myrskyn jälkeen taloon on tehty aggregaattijärjestelmä, joka kattaisi tarvittaessa myös navetan.
Sille on jo kerran ollut käyttöä kahden päivän sähkökatkon ajan.
”On se mukavampi, että vesi ja muut toimivat, etenkin kun on pieniä lapsia”, Hämäläinen sanoo.
Viisi vuotta sitten hän hoiti nelilapsisen perheen ruokahuoltoa grillikatoksessa ja pesuja kaivosta nostetulla vedellä. Nuorin lapsista oli viisi kuukautta. Sittemmin perhe on kasvanut Elli-vauvalla.
Myrskyjä perheessä ei pelätä. ”Myrskysäällä sanon usein lapsille, ettei se ainakaan pahempi voi olla.”
”Eikä metsää voi kaatua ainakaan yhtä pahasti”, isäntä lisää.
Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
