lukenut mies Tuhkapilvi omien niskaan
Paavo Väyrysen uuden kirjan jälkeen mielessä on vain yksi kysymys: kuinka paljon hän saa ääniä kevään EU-vaaleissa?
Uusia äänestäjiä tuskin paljon tulee. Jutut ovat entisistä kirjoista tuttua jäkätystä vuosikymmenten varrella koetuista vääryyksistä. Toki entisetkin riittäisivät, vaikka hautausmaat heitä armottomasti karsivat.
Kirjassa on myös uutta Väyrystä. Isänsä taannoisen satavuotispäivän kunniaksi ja omistamansa Keminmaan Niemi-Niemelän tilan vaiheita tutkimalla hän on muodostanut itselleen käsityksen Suomen historiasta.
Vaikka pääasiallisena lähteenä on yksi professori Markku Kuisman esseekirja, ani harvalla nykypoliitikolla tuollaista yleissivistystä on.
Uutta on estoton purkautuminen entisten lähimpien niskaan. Esko Aho on haukuttu moneen kertaan ennenkin, koska hän lähti itse vuonna 1991 pääministeriksi eikä luovuttanut paikkaa Paavo Väyryselle.
Nyt haukutaan muun muassa Seppo Kääriäinen, joka lähti Ahon hallitukseen eikä jäänyt Väyrysen rinnalle oppositioon. Sen jälkeen kaikki Suomen virheet ovat olleet ”liberaalin” Kääriäisen syytä.
Viime vaaleissa omiaan estottomimmin haukkuneet putosivat poikkeuksetta eduskunnasta, Väyrynen muiden mukana. Perussuomalaiset on yhteiskunnan puhtaanapitolaitos, joka haukkuu puolueet aina parhaiten.
Tiedotustilaisuudessa Väyrynen uskoi omien tulkintojensa lähihistoriasta lopulta voittavan. Tässä maailmassa historian kirjoittavat aina voittajat. Paavo Väyrynen ei osaa soittaa Suomen kansan sielun kannelta niin, että hän voittajaksi nousisi. Kavereita ei enää monta ole, ja tuskin tällä pelillä tuleekaan.
PEKKA ALAROTU
Paavo Väyrynen: Suomen linja.
335 sivua. Paasilinna.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
