VIERASKOLUMNI Valtiovallan erityisessä suojeluksessa?
Rupesin pohtimaan, mitä hallitus, eduskunta tai maan virkamieskunta on tehnyt maaseudun olojen parantamiseksi. Eipä niitä heti tullut mieleen, mutta päinvastaisia toimia on kyllä tukuittain, ja tässä niistä joitakin.
Postin, Postipankin ja Telen yksityistäminen johti siihen, että useimmat postitoimipaikat lakkautettiin. Postipankista tuli tavallinen liikepankki, joka lukuisten nimienvaihdosten jälkeen on täysin hylännyt maaseudun, ja on se tainnut jo osin hyljätä Suomenkin.
Uusi puhelinyhtiö tekee rahaa kaupungeissa ja haaskaa sitä maailmalla. Maaseudun puhelinpalvelut heikkenivät; vanha lankaverkko on jo kutakuinkin purettu, mutta moderneja valokuitukaapeleita ei suinkaan saatu tilalle. Maalaiset ovat epävarmojen linkkiyhteyksien varassa, mutta kaupunkilaiset nauttivat kymmenen megan tai vielä nopeampien yhteyksien suomasta mukavuudesta, maalaisia halvemmalla.
Jos palvelut olisivat pysyneet valtiolla, ehkä meilläkin olisi valokuituverkko, jonka kautta voisi katsoa liikkuvaa kuvaa, kuunnella radiota ja hoitaa asiansa. Tässä, niin kuin monessa muussakin tapauksessa, palveluiden yksityistäminen on johtanut maan eri osien asukkaat eriarvoiseen asemaan.
Lukuisat hygieniaa ja kauppaa koskevat pikkutarkat lait ja asetukset ovat johtaneet kyläkauppojen sulkemiseen ja vaikeuttavat erityisesti elintarvikealan pienyritysten perustamista ja toimintaa sekä suoramyyntiä tiloilta. Hyvänä esimerkkinä huonosta ratkaisusta on valmisteilla oleva esitys tinkimaidon myynnistä. Valvontaan liittyvät kulut tekevät sen mahdottomaksi!
Jäteasetuksesta, jolla joka mökin pissat ja kakat pyritään siirtämään putkea pitkin suoraan Itämereen, olen kirjoittanut jo aikaisemmin.
Valtion hallinnon ”tehostaminen” lakkauttamalla pieniä toimipisteitä on vienyt maaseudulta työpaikkoja ja pidentänyt maalaisten asiointimatkoja. Kun olin koululainen, kylässämme oli kolme poliisia, joista yksi kyllä työskenteli raja-asemalla. Nyt poliiseja on vain kaupungeissa, ja on tapaus, jos kotitiellä näkee poliisiauton.
Valtion kiinteistöt siirrettiin erilliseen yhtiöön, Senaattikiinteistöt Oy:hyn.
Kun yhtiön ekonomit, jotka eivät enää ole eduskunnan kontrollissa, alkoivat periä ”käypää”, Helsingin mittapuun mukaan määriteltyä vuokraa jokaisesta vanhasta tallista ja vajastakin, kävivät tilat liian kalliiksi. Näin joutuvat maaseudun valtion virastot, tutkimusasemat, yliopistot, oppilaitokset, varuskunnat ja muut ”sopeuttamaan” toimintaansa, mikä tarkoittaa usein yksiköiden lakkauttamista!
Jatkuvat organisaatiomuutokset ovat keskittäneet virastot suuriin keskuksiin, siis kaupunkeihin. Jälleen maaseudulta katoavat työpaikat ja asiointimatkat pitenevät. Erityisesti organisaatiomuutokset ovat koetelleet terveydenhuoltoa.
Edellistä systeemiä ei ole saatu edes toimimaan, kun hallitus jo tekee uutta terveydenhuollon remonttia, niin nytkin. Muistelkaa, miten hyvin toimi vanha kunnanlääkäri, terveyssisar ja neuvolasysteemi! Siinä oli hyvä perusmalli, joka takasi kaikille ensihoidon lähellä, ja tarpeen mukaan potilas passitettiin kaupunkiin sairaalaan. Kohta pitää Mutkatasalan kylän asukkaan hakea sairaustodistuskin työnantajaa varten maakunnan (anteeksi, nekin on hävitetty), siis talousalueen (onkohan sekään oikein?) kasvukeskuksesta sadan kilometrin päästä.
Tässä oli alkua. Listaa voisi jatkaa: koulujen sulkemiset, tiemäärärahojen leikkaukset, erilaiset kaavat ja niihin liittyvät rajoitukset, rakentamisen säätely, energiatodistus, maataloutta säätelevät direktiivit ? Jos navetan rakennusluvan käsittely kestää yli kaksi vuotta, pitäisi oikeusviranomaisten jo tutkia virkamiesten toiminta!
Muistatteko viime vuosikymmeniltä yhtään sellaista valtiovallan toimenpidettä, jolla on parannettu maaseudun elämän edellytyksiä?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
